Reunaliinoja Keudan ruokaloihin

Koulun edetessä olen nyt päässyt niiden asioiden äärelle, joiden takia lähdin opiskelemaan: Sisustustekstiilit =D

Vihdoinkin olen päässyt tutkailemaan ja oppimaan sisustustekstiilien maailmaa. Tähän astiset opinnot ovat edenneet hiukan eri tavalla kuin oli alunperin tarkoitus, johtuen kevään koko maapalloa ravistelleesta koronayllätyksestä. Mutta nyt syksyllä opintojen jatkuessa normaalisti olemme päässeet täydellä tohinalla opettelemaan uutta.

Viime kevään suunnitelmiin kuului, että olisin ommellut pitkät matkat laskostettuja reunaliinoja Keudan eri toimipisteiden ruokaloiden käyttöön. Tämä jäi keväällä tekemättä, ja pöytäliinaprojekti alkoi sitten täydellä tohinalla heti opintojen jatkuttua elokuussa.

Pääsimme toisen sisustustekstiili opiskelijan kanssa tekemään suunnitelmia eri ruokaloihin valmistettaville reunaliinoille. Päätimme ensin tehdä suunnitelmat kaikkiin neljään toimipisteeseen, joihin liinat oli vielä tekemättä. Ensi töiksemme kartoitimme kaikkien toimipisteiden pöytien koot, ja ympärysmitat, ja tämän perusteella rupesimme sitten suunnittelemaan, että miten reunaliinoja sitten järkevästi lähdettäisi valmistamaan. 

Osa reunaliinoista tulee ruokaloiden linjastojen ympärille, ja parhaimmillaan linjaston pituus saattaa olla useita metrejä, joten reunaliinaa oli järkevä lähteä pilkkomaan useampaan osaan, jotta sen käsittely ja pesu olisi helpompaa. Piirsimme siis jokaiselle pöydälle oman suunnitelman, johon laskimme reunaliinojen pituudet, laskoksien määrän, sekä päällekkäinmenovarat. Tähän rupeamaan hurahti pari päivää, homma vaati sen verran laskemista ja pähkäilyä, että alkuun pääsemiseen meni hetki. Mutta kun saimme jutun juonesta kiinni, homma alkoi luistamaan.

Tämän jälkeen leikkasimme kaikkiin toimipisteisiin valmiit kangaspalat oikeilla mitoilla, jotta liinojen valmistamisen keskellä ei enää tarvitse leikkuuta huolehtia, ja työn edistäminen sujuisi ripeästi. Leikkuu oli haastavaa kankaan liukkaan, sekä eläväisen ominaisuuden takia. Lankasuoraa ei ollut mahdollista käyttää hyödyksi leikkuuta tehdessä, sillä kangas oli niin eläväistä. Leikkuuta tehdessä jouduimme myös usein tasailemaan leikkuureunaa, koska se eli niin paljon. Mutta saimme suhtkoht hyvin hoidettua leikkauksen. Yksin kyseiseen hommaan olisi mennyt hurjan paljon pidempään, kuin mitä siihen meni kahden opiskelijan voimin. Saimme leikkuun valmiiksi kahdessa päivässä, tekniikkana meillä oli mitata kaikki leikattavat pituudet yksitellen, sekä leikkuu suoritettiin käsipelillä kappale kerrallaan.

Valloitimme yhden pitkän leikkuupöydän leikkuun ajaksi

Hulpio poistettiin kaikista paloista, sillä yhteen reunaliinaan saattaa parhaimmillaan kulua
jopa 8 palaa kangasta, joten saumakohtaa yhdistettäessä huolpio olisi vaatinut liian suuren
 saumanvaran. Ja tuossa kankaan nurjalla puolella näkyy helman suunta merkittynä nuolella.
Jokaisen palan helman suunta tuli merkitä, jotta paloja yhdistettäessä ei kävisi
vahingossa niin, että joku pala tulisi yhdistetyksi liinaan väärin päin. Kuten saatat kuvasta
huomata, kankaan päällipuolella on kiilto, joka heijastaa valoa eri tavalla riippuen siitä
suunnasta mistä sitä katsoo, ja tämän takia merkinnät oli erityisen tärkeä muistaa laittaa
jokaiseen palaan.

Tämän jälkeen oli seuraavana vaiheena sabluunoiden valmistaminen laskosten merkkaamista varten. Tein Yhteensä kuusi sabluunaa, joissa on otettu huomioon aloituspään ja lopetuspään päällekkäinmenovarat. Tein sabluunat paksulle pahville, jotta ne kestäisivät mahdollisimman hyvin sitten projektin edetessä, ja laskosten koot ja niiden väliin jäävät mitat pysyisivät mahdollisimman muuttumattomana tasalaatuisen lopputuloksen takaamiseksi.

Valmiit sabluunat, sekä tuossa vieressä olevassa kansiossa näkyy yhden toimipisteen ruokalan leipäpöydän valmistussuunnitelma mittoineen

Kerkesimme tämän toisen sisustustekstiili opiskelijan kanssa ompelemaan muutamat reunaliinat valmiiksi, kunnes siirryimme jo opettelemaan ja tekemään muusia asioita, joten osa pöytäliinoista on vielä valmistamatta, ja projekti etenee aina kun opettaja vapauttaa  jonkun opiskelijan liinoja ompelemaan. 

Pääsimme kuitenki palauttamaan reunaliinoja niihin toimipisteisiin, joiden kaikki liinat ovat olleet jo valmiita, ja näinollen näkemään miten ne istuvat sitten paikanpäällä ja käytössä. Reunaliinojen kiinnitys tapahtui tarranauhan avulla. Reunaliinojen yläreunaan on siis ommeltu tarranauha, jolle sitten kiinnitimme vastakappaleen pöydän reunaan. Lopputulokset näyttivät hyvältä, ja asiakkaat olivat tyytyväisiä.

Paikalleen asennetut reunaliinat Keravan toimipisteessä

Paikalleen asennetut reunaliinat Keravan toimipisteen toisessa tilassa

Opinnot jatkuvat taas

 Koronakevät toi tullessaan etäopinnot, ja koko kevät menikin sitten kotosalla tehden pieniä harjoituksia liittyen sisustustekstiileihin, sekä teoriapohjaisia tehtäviä. Kesän vietin osittain siskoni ompelimolla, ja osan kesästä kulutin suorittamalla Yrityksen suunnittelu-kurssia, jonka lopputulemana minulla on nyt hyvä liiketoimintasuunnitelman pohja tulevaa yrittäjyyttä varten ajatellen, sekä hurrrjasti asioita listalla, joita minun tulee vielä tarkemmin selvittää ja tehdä startatakseni oman yrityksen koulun päätyttyä. 

Nyt olemme taas normaalisti niin sanotusti "sorvin äärellä", elikkä lähiopetuksessa. Koulu alkoi jo elokuun alkupuoliskolla, ja olenkin ollut tämän alkusyksyn sen verran kiireinen, että en ole juurikaan ehtinut kertoilemaan täällä omia kuulumisiani, tai mitä olemme tässä koulun alkaessa ehtineet tekemään, joten päivitelläämpä nyt sitten missä mennään opintojen osalta.

Viime lukukauden opintoni etenivät niin, että keväällä aloitin suuntautumiseni sisustustekstiileihin. Koronakevään aikana alkoi siis 45 osaamispistettä kattava Sisustustekstiilien valmistaminen, ja se jatkuu minulla nyt sitten koko tämän syyslukukauden ja päättyy näyttöön joulukuussa. Nyt siis olen vihdoin ja viimein päässyt niiden asioiden äärelle, jotka minua kovasti kiinnostaa, eli sisustustekstiilit!

Sisustustekstiiliopinnot alkoivat pienillä tyynynpäällis harjoituksilla. Sekä etäopintojen aikana muutamalla kirjallisella tehtävällä (mm. sisustustekstiilien aikakausista, sekä omasta tyylistä). Kevään etäopintojen aikana valmistin kotosalla muutaman koristetyynynpäällisen harjoituksena, sekä pari lakanatyynynpäällistä (alla joitakin kuvia aiheeseen liittyen). Tyynynpäällisiä oli aika simppeli tehdä. 

Ompelin kaksi lakanatyynynpäällis-harjoitusta valkoisesta lakanakankaasta

Sain ommella koulun oleskelutilaan kolme isompaa koristetyynynpäällistä (n. 57x57 cm), kaksi printtikankaista, ja yksi yksivärinen

Tämä on kolmas 57x57 cn päällinen yksivärisestä kankaasta.

Ompelin myös kaksi pienempää koristetyynynpäällistä (37x37cm) paksusta samettisesta sisustuskankaasta. Kangas oli ehkä hiukan turhan paksu, kulmista tuli tönköt ja hassut,.

Tässä valmis pieni samettinen tyynynpäällinen (37x37)

Tein kuviollisesta satiinikankaasta yhden putki-mallisen päällisen tereellä ja piilovetoketjulla. Valmistin tereen itse.

Tereen valmistusta

Satiinikankainen 50x50cm tyynynpäällinen. Tähän piti tulla musta tere, mutta unohdin
ommella sen siihen...kyseinen päivä oli aikamoista säätöä.

Tässä kuvassa näkyy tuon sattiinikankaisen 50x50cm tyynynpäällisen nurja puoli. Vatoketju on kiinnitetty läppä tyylillä. Itse pidän tästä ratkaisusta enemmän, kuin saumaan ommellusta vetoketjusta. Tällä tulee varmasti siisti, ja kaikki reunat näyttävät jämptiltä. Toinen ehdoton lemppaarini sisustustyynynpäällisten vetoketjuratkaisuista on piilovetoketju. Nopea ja helppo ommella.

Sain tehdä kesä aikaan siskoni ompelimolla myös yhden tyynynpäällisen asiakastyönä. Asiakas oli tuonut banderollikankaan, josta halusi tyynynpäällisen pienellä täyttöaukolla. Täyttöaukoksi tuli lyhyt piilovetoketju, joka oli mitaltaan noin puolet lyhyen sivun kokonaismitasta. En tiedä, millä asiakas sitten loppukädessä täytti tyynyn, mutta aukko oli käden mentävä, joten siitä sitten oli mahdollista sujautella sisälle jonkinlaista vanua tai vaahtomuovisilppua.

Kuvassa näkyy valmis tyynynpäällinen ilman täytettä. Kyseinen banderollikangas oli tosi paksua, ja hiukan haastava ommella. Materiaali oli jotenkin "takertuvaa", ja otti ommellessa neulaan kiinni, tämä teki ompelusta hiukan haastavaa.

Lyhyt piilovetoketju saumaan ommeltuna

Kesän aikana tuli ommeltua paljon muutakin, mistä olisi kiva kirjoitella tänne ja laitella kuvia, mutta koska aika on rajallinen, ja sitä tuntuu nyt olevan erityisen vähän, niin realiteetti lienee tosiasiassa se, etten tänne ehdi päivitellä kaikkea mitä vapaa-ajalla touhuilen. Muuutta, asiaa on, ja kuvamateriaalia riittää opintojen ohelta, kunhan ehdin niitä tänne lateilla ja kirjoitella, joten pysykäähän kuulolla!

Työhuonekuulumisia

Noniin....olen huhkinut työhuoneellani saattaakseni tilan sellaiseen järjestykseen, että voin alkaa työskentelemään siellä. Nyt alkaa tilanne olemaan se, että huone on jotakuinkin työskentelykuntoinen.

Kevään lopulla sain siis hankittua koululta suoratikki teollisuuskoneen, jonka seurauksena päätin muuttaa kaikki kotona olevat ompelutarvikkeen ja koneet työhuoneelle. Olen tässä matkan varrella huomannut ja todennut kotona työskentelyn itselleni toimimattomaksi ratkaisuksi. Olen ihminen, joka työskentelee tehokkaammin, kun tekeminen on kodin seinien ulkopuolella. Näin päivät ja viikot on helpompi myös rytmittää tekemisen osalta, eikä käy niin, että kotona tulisi sitten yömyöhään nyperrettyä asioita. Tarvitsen kotona tilaa levolle ja irti päästämiselle, ja tämä tarkoittaa minulla sitä, että en halua kotona ollessani nähdä keskeneräisiä tai tekemättömiä töitä, tai niihin liittyviä tarvikkeita. Näin saan kotona aikaa ja tilaa rentoutumiselle, ja kun palaan työhuoneelle, keskityn tekemiseen huomattavasti paljon paremmin, kuin kotona työskennellessäni.

Tältä näyttää ompelupiste

Työhuoneeni on kohtuullisen pieni (13,5 neliötä), ja tarkoituksena on jatkaa myös taiteen tekemistä samassa huoneessa, eli tilan pitää palvella sekä ompelua, että taiteen tekemistä. Kaksi viikkoa keväästä meni siihen, että kävin siivoamassa, ja uudelleen organisoimassa tilaa, jotta saisin asiat järkevästi kohdalleen. Muutama harmaa hiuskin siinä taisi tulla lisää, sen verran tiukkaa tetristä jouduin kaikkien kalusteiden kanssa pelaamaan, mutta lopputulos on kohtuullisen toimiva, niin kuin parhaiten sellaisessa tilassa voi olla.

Tuolla ikkunan alla seisoo rokokoo-sohva, joka muutti työhuoneelleni koululta.
Oli tarkoitus tehdä se koululla, mutta tilamme muuttavat toiselle koululle, ja tästä syystä se
tuli nyt työhuoneelleni, ja odottaa toimenpiteitä. Kangaskin on jo hankittuna :)
kirjoittelen siitä tarkemmin tuonnempana kunhan saan verhoiluhomman aluilleen.

Tältä näyttää taidetyöpiste. Taide jää toiselle seinustalle, joten siinä voi sitten rauhassa sotkea.

Vaikka olen nyt tyytyväinen tilaan, mielessä kytee jo ajatukset jatkosta. Tila ei tällaisenaan palvele sitä tarvetta, mikä on todellinen ompelun suhteen, jos aion kehittää työskentelyäni ammattimaiseksi. Ja taiteen tekeminen tuntuu nyt jäävän tuossa tilassa ompelun jalkoihin...hengitystilaa on vähemmän, ja luovuus kärsii siitä, että nyt tilassa on toiminnallisesti kaksi eri asiaa. No pitää työstää asiaa eteenpäin. Tosiasia kuitenkin on se, että tilavuokrat ovat kalliita Helsingissä, joten miettimistä todellakin riittää.

Kesän alku on ollut kiireinen, ja aika ei tunnu riittävän kaikkeen, mihin pitäisi, tai kaikkeen mitä haluaisin saada aikaiseksi. En ole juurikaan kerinnyt työhuonella aikaani viettämään. Tämä kesä menee nimittäin opintojen parissa, sekä siskoni ompelimolla erinäisten sisustusaiheisten ompelutöiden parissa. Olen tehnyt kovasti pohdintaa siitä, mitä asioita elämässäni karsin, jotta ehtisin tekemään ne itselleni välttämättömimmät asiat, jotka ovat vaikuttamassa tulevaisuuteni rakentumiseen. Välillä tässä muutosten pyörteissä, tavaroiden paikasta toiseen muuttamisen ja niiden järjestelyn keskellä tuntuu siltä, että en ehdi mitään muuta oikeastaan tekemäänkään. Mutta moneen kertaan olen kuitenkin sitten koittanut itseäni tsempata muutokseen ja aina vain vahvistaa omaa heittäytymistä elämänmuutoksen ohjattavaksi. Mitäpä muuta sitä voi muutosten edessä tehdä, kuin heittäytyä, antautua, antaa mennä ja päästää irtä kaikesta vanhasta, joka ei enää palvele.

Näyttötyö

Vielä palailen ajassa sen verran taaksepäin, että kerron hiukan kevään työharjoittelujakson lopussa tekemästäni Tekstiili- ja muotialan tuotteen valmistaminen -kurssin näyttötyöstä.

Valmistin näyttötyökseni bomberin. Bomberin kaava on Teperiituksen, ja valmistin sen itselleni. Omalle intressilleni uskollisena valmistin bomberin kierrätettynä hankituista kankaista. Päällikankaaksi valikoitui Kierrätyskeskuksesta bongaamani musta rouhea pellava, joka on aiemmin palvellut verhona. Vuorikankaaksi valikoitui kuviollinen viskoosi, joka oli Fida-löytö. Resorikankaan löysin myös Fidasta. 

Teperiituksen malli on suhteellisen lyhyt, joten pitkäselkäisenä ihmisenä halusin hiukan lisätä takille pituutta, jotta siitä tulisi varmasti sellainen, että käytän sitä. Takki on rennon mallinen, tykkään sen raglan-hihoista, ja minulle sopivaksi kooksi valikoitui M. 

Bomberin valmistaminen oli suhteellisen nopeaa, sillä sain harjoitukseksi ommella Teperiitukselle yhden bomberin ennen näyttötyön tekemistä, ja tämän pohjalta takin tekeminen meni sillä samalla rutiinilla. Valitsemani materiaalit olivat hiukan erilaisia, mutta valmistusperiaate oli sama.

Valmistusprosessista en valitettavasti hoksannut ottaa valokuvia, koska aikataulu oli suhteellisen kiireinen. Ja poikkileikkuukuvia en viitsi julkaista, koska kyseessä on Teperiituksen tuote. Pidimme työharjoittelun lopussa yhden kuvauspäivän, eli pystytimme ompelimon tiloihin pienen studion, ja kuvailimme Teperiituksen tuotteita, ja samalla myös minun työharjoittelun aikana valmistamani vaatteet. Joten tässä muutama kuva valmiista bomberista. Kuvat on ottanut Onezille

Kuva: Onezille

Kuva: Onezille

Kuva: Onezille

Kuva: Onezille

Housut

Viime vuoden puolella valmistin koulussa myös housut. Halusin herrainhousu-tyyliset housut, vähän rennommalla otteella, jälleen kerran vähän virallisempaan käyttöön.

Halusin käyttää housuihin Fida-kirpputorilta löytämääni harmaata villasekoitekangasta, jossa on ohut sininen raita. Löysin kivan korkevyötäröisen mallin Burda-lehden numerosta 9/2019. Malli oli sopivan väljän ja rennon näköinen omaan makuuni. Valitsin housujen koon mittataulukon mukaisesti, mutta näin jälkikäteen voin todeta, että kuvan mallin yllä olevat housut eivät ainakaan mitoitukseltaan vastanneet suoraan sitä todellisuutta, mikä mittataulukon mukaan oli oma kokoni. Olisi pitänyt valita reilumpi koko, jotta olisin saanut mallikuvan mukaista väljyyttä housuihin. Loppujenlopuksi housuista tuli aika napakat, eli olisi saanut kyllä olla ihan reilusti paljon isompi.

Kaavoihin tein sen verran muutoksia, että hiukan syvensin haarakoukkua opettajan kehoituksen pohjalta, sekä lisäsin vyötäröön korkeutta. Koska oma vyötäröni asettuu suhteellisen korkealle pitkästä selästä johtuen, koin tarpeelliseksi tuoda vyötärölle lisää korkeutta. Leveyttä olisi saanut kyllä olla enemmän, jott housuista olisi tullut rennommat ja reilusti väljät.

Kankaan laskeutuvuus ei ehkä toimi ihan parhaimmalla tavalla näissä housuissa. Kangas olisi saanut olla laskeutuvampaa tai ohuempaa materiaalia, jolloin housujen outlookiin olisi tullut lisää rentoutta.

En lisännyt vuorikangasta housuihin, vaikka kyseessä onkin villasekoitekangas. Ajattelin, että siedän kankaan tunnun ihollani, kotosalla kuljen villasukissa suurimman osan vuodesta, ja käytän niitä paljaiden jalkojen päällä, joten ajattelin, että materiaalin tuntu tuskin koituu itselläni ongelmaksi. 

Housuista tuli sen verran napakat kooltaan, että en ole niitä käyttänyt. Minulle on koulun alun jälkeen kertynyt pari lisäkiloa vyötärölle, joten housut ovat jääneet vyötäröltä pieniksi. Toivottavasti ne vielä jossain vaiheessa mahtuvat jalkaani.

Mukavan olon vaate

Syksyllä valmistimme myös yhden mukavan olon vaatteen, eli neuloskankaasta valmistetun vaatteen. Halusin tehdä raglan-hihaisen collegepaidan, pienellä twistillä, eli pikkuisen pätevämmän käyttää esim. vähän siistimpänä vaatekappaleena.

En ole kirjoittanut itselleni ylös, että mistä lehdestä tuon mallin ja kaavan oikein otin. Mutta siinä alkuperäisessä mallissa paidan etu- ja taka keskikappaleina toimi paljettikangas, eli kyse oli hiukan juhlavammasta puserosta.

Itse shoppailin puseroon kankaat Karnaluksista. Kävimme luokkaretkellä tutustumassa kyseiseen paikkaan viime syksyn puolella, ja bongasin sieltä sopivat kankaat paitaa varten. Kangasmateriaaliksi valikoitui hiukan jämäkämpi trikoo, joka on suhteellisen tiiviskudoksinen, mutta nätisti laskeutuva. Efektikankaaksi ostin saman tyyppisen kankaan hiukan kiiltoa antavalla painokuviolla. 

Mallipusero oli omaan makuuni hiukan turhan lyhyt, joten lisäsin kaavaan hiukan lisää pituutta. Lisäsin myös hihoihin hiukan lisää leveyttä, sekä pikkusen muokkasin raglan-leikkausta, mutta lopputuloksessa se silti jää hiukan hassuksi, eikä laskeudu ihan niin kauniisti kuin voisi.

Ihan OK, mutta raglan-leikkaus olisi saanut laskeutua hiukan alemmas.
(kuva: Niku Kivisaari)

Minulla ei ole kokemusta trikoovaatteiden ompelusta, joten tämä oli ihan jännittävä valmistaa. Olen joskus ylä-asteella tehnyt yhden hupparin, mutta koska siitä on aikaa jo ikuisuus, ei valmistuksesta ole mitään muistikuvia jäljellä. Suoriuduin tehtävästä omasta mielestäni kuitenkin suhteellisen menestyksekkäästi, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Hihansuiden ja kauluksen resoreiden kanssa kamppailin pikkuisen, ja niiden kiinni ompelu oli jännittävää. Tämän ompelemisen aikoihin kokemukseni saumureista oli ihan lapsen kengissä, mutta selvisin haasteista ja onnistuin saumuroimaan kunniakkaasti.

Hame

Tässä jälleen yksi viime syksyn tuotos Tekstiili- ja muotialan tuotteen valmistaminen -kurssin ohelta. Otin mallin hameeseen Moda-lehden 8/2013 numerosta. Halusin käyttää hameessa kirpputorilta löytämääni villasekoite kangasta, ajatuksena, että hame toimisi hyvin välikausina, eli pikkusen vilpoisemmalla ilmalla esim. paksujen sukkisten ja alushameen kanssa.

Ennen valmistusta piti hiukan mittailla, että saanko kirpputorilta löytämäni kankaanpalan riittämään, sillä halusin tehdä hameesta pidemmän, kuin lehden mallina olleesta hameesta. Kankaanpala osoittautui juuri sopivaksi, ja riitti nipin-napin hameeseen, eli ylijäämää ei juurikaan syntynyt. Vyötärökaitaleenkin sain tehtyä yhdestä kappaleesta.

Kyseessä on hyvin simppeli mekko, joten valmistuksessa ei ollut juurikaan suurempia haasteita. Valmistuksen haastavin osuus oli sovittaa laskokset vyötärökaitaleelle oikeaan mittaan. Sain pariin otteeseen korjailla laskosten kokoa, mutta sain lopulta helman istumaan kaitaleelle.

Helmaan päätin tehdä yksitaitteisen päärmeen. Koska kangas on villasekoitetta ja hiukan paksumpaa laatua, olisi helmasta tullut liian raskas, jos olisin tehnyt päärmeestä kaksitaitteisen. 

Lopuksi kiinnitin vyötärökaitaleeseen kiinnitimet, valitsin kiinnittimeksi nappien sijasta pienet metalliset hakaset, koska halusin kiinnityksestä päälle päin huomaamattoman. En tiedä, oliko hakaset toimivin mahdollinen ratkaisu käytön kannalta, mutta ajattelin, että jos alkaa tuntumaan siltä, että ne eivät käytössä ole hyvät, voin aina vaihtaa ne nappeihin.

Pääsimme syksyllä kuvaamaan tuotoksiamme studiolle yhteistyössä media-alan oppilaiden kanssa.
Tämän kuvan on ottanut Taina Kukkonen, mallina minä itse.

Ja viimeistelynä sitten laskosten silitys. Laskokset on silitetty vain pieneltä matkalta (n.10-15cm), sen oli lehden ohjeen mukaan tarkoitus tehdä hameesta hiukan modetnimpi versio perinteisestä vekkihameesta. En edes harkinnut vekkien silittämistä helmaan saakka, sillä halusin hameelle rennon outlookin. Ja harkintaan jäi myös vekkien kiinni ompelu pieneltä matkalta, mutta jostain syystä tykkään siitä ihan tällaisenaan. Sopivan rento omaan makuuni, ja koska vekit on auki, se tuo kivasti pientä runsautta lantion alueelle (olen H-vartalo tyypiltäni).  

Valmis hame, kuva Niku Kivisaari

Vyölaukku

Suuntaan hetkeksi katseeni taakse päin, viime syksyyn, Tekstiili- ja muotialan tuotteen valmistaminen -kurssin aikoihin. Valmistin tällä kurssilla kaikenkaikkiaan viisi eri tuotetta. Neljä vaatekappaletta ja yhden laukun. 

Kurssin ensimmäinen tehtävä oli valmistaa oma kassi. Halusin valmistaa vyölaukun, joka on omiin tarpeisiini suunniteltu ja mitoitettu. Rakastan vyölaukkuja, mutta ne vyölaukut, jotka minulla ovat käytössä olleet, olen todennut moneen otteeseen aivan liian pieniksi omiin tarpeisiini. Tästä syystä  päätin sitten rohkeasti lähteä tekemään vyölaukkua, joka on mitoituksiltaan omaan käyttööni järkevä. Halusin, että vyölaukun sisälle mahtuu puhelimen ja lompakon lisäksi myös puolen litran vesipullo (harvemmin nykyään enää lähden kotiovesta ulos ilman vesipulloa), joten vähän isomman kokoiselle vyölaukulle löytyy käyttöä.

Kankaaksi vyölaukulle valitsin koululta maastokuosisen kerni-tyyppisesti pinnoitetun kankaan, joka hylkii vettä ja on vähän jämäkämpää tekoa. Tämän lisäksi laukkuun tuli vuori, joka on kierrätettynä hankittua sekoitekangasta. Oheistarvikkeet, kuten vetoketjut, reppuremmin ja muoviosat hankin Nappitalosta.

Ruskea vuorikangas sointui hyvin yhteen maastokuosin kanssa

Ensimmäiseksi hain visuaaliseen ilmeeseen ideoita Pinterestistä. Halusin laukulle mahdollisimman simppelin outlookin. Tapanani on kantaa vyölaukkua olan yli joko rintakehän puolella tai selän puolella (ei siis vyötäröllä, kuten sen käyttötarkoitukseen alunperin on suunniteltu). Mallin tuli olla sellainen, joka järkevästi istuu molemmin päin, ja joka ei liikaa työnny ulos vartalolta.

Työohjeet, tasokuva ja poikkileikkuukuvat

Visuaalisen ilmeen päätettyäni muutaman luonnoksen jälkeen piirsin kaavat. Hiukan haasteelliseksi kaavoittamisen osalta osoittautui etuosan kaareva vetoketju sauma. Piirsin etu- alakappaleen vetoketjureunan suoraksi, ja lisäsin kaaren etu- yläkappaleeseen, saadakseni laukun tilavuudelle vähän syvyyttä kaaren avulla. Näiden yhteen istuvuuden aikaansaamiseen meni hetki, mutta kaaren syvyyttä säätämällä ja tarkkaan muutamaan otteeseen mittailemalla sain palat yhteen sopiviksi. Näiden etukappaleiden sovittaminen takakappaleeseen oli myös oma hommansa, ja päädyinkin tekemään yhden protokappaleen laukusta, jonka jälkeen muokkasin kaavaa vielä hiukan hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Laukun sisälle suunnittelin ja piirsin vielä pienen vetoketjullisen taskun avaimia varten.

Tyytyväinen siistiin ompelujälkeen

Kaavan toimivaksi todettuani ryhdyin ompelemaan. Ompelu sujui suhteellisen nopeasti, pientä säätöä tein sivukappaleiden osalta vielä ommellessa, mutta lopputuloksesta tuli hyvä, ja olen erittäin tyytyväinen uuteen vyölaukkuuni. Se on ollut käytössä, ja toimii oikein hyvin. Nyt saan mukaani sen vesipullonkin kävelylle tai asioille lähtiessäni, eikä tarvitse välttämättä reppua ottaa mukaan sen vesipullon takia.

Valmis vyölaukku ylläni (kuva: Niku Kivisaari)

Kevään kuulumisia

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt tovi. Tämä johtuu kaikesta siitä outoudesta, jota tämä käynnissä oleva Korona-tilanne on heittänyt eteen. Olemme Järvenpään Keudassa olleet muiden tavoin etäopetuksessa maaliskuun puolivälistä alkaen. Kotona työskentelyyn on mennyt hetki sopeutua, ja itselläni on ollut hiukan haasteita löytää päiviin ja viikkoihin järkevä ja itselle käytännössä toimiva työskentelyrytmi.

Koulutehtävän tekoa; tyylikartta

Keväälle suunnitellut ammattiopintojani (sisustustekstiilien valmistaja) edistävät isot projektit menivät jäihin etäopinnoista johtuen, sillä niiden toteuttaminen on täysin riippuvaista koululla työskentelystä. Tiedossa oli iso pöytäliinaprojekti, sekä verhoprojekti Keudan messutaloa varten. Pöytäliinaprojekti siirtyy syksylle ja verhoprojekti jää nyt sitten minun osaltani kokonaa pois. Tilanne tietysti harmittaa kovasti, sillä odotin projekteja innolla. Kotona opiskelu on painottunut tietokoneella työskentelyyn, joka tuntuu tässä tilanteessa tietysti ainoalta järkevältä mahdolliselta työskentelytavalta, mutta ammattiopintojen kyseessä ollen ompelulle ja käytännön harjoittelulle olisi kova tarve ja kova halukin.

Olen toki pystynyt kotosalla myös ompelemaan tietokonetyöskentelyn lisäksi. Minulla on kotosalla ollut Toyotan kotikoneet (ompelukone ja saumuri). Näillä olen kotosalla tehnyt joitakin tyynyliina harjoituksia, sekä joitain koristetyyppisiä pintarakenne harjoituksia. Olen myös omina pikku projekteina suunnitellut ja ommellut pieniä pussukoita kierrätysmateriaaleista.

Pintarakenne harjoitus

Viime viikolla sitten tein nopean päätöksen siirtää kaikki ompelukoneet ja ompelutarvikkeet työhuoneelleni taiteilijayhteisön tiloihin. Tämä päätös syntyi seurauksena siitä, että sain koululta hankittua itselleni teollisuuskoneen (suoratikki). Tekstiili- ja muoti alan opetus siirtyy Järvenpään Wärtsilänkadulta Sibeliuksenväylälle syksystä alkaen, ja koska tilat pienenevät, joutuivat he luopumaan osasta ompelukoneita. Me saimme oppilaina etuosto-oikeuden myyntiin meneviin koneisiin, ja niitä sitten olikin isolla ryntäyksellä kaikki opiskelijat käyneet koululta itselleen valitsemassa. Ostamani kone kaikkine muine ompelutarvikkeineen ja kotikoneineen muuttivat siis viime viikolla työhuoneelleni, ja olen nyt sitten käynyt työhuonettani uudelleen organisoimassa, jotta saan järkevästi mahdutettua tilaan ompelun, sekä taiteen tekemisen. Kova homma siinä on, ja koska tila ei ole järin suuri, siellä on nyt aika tiivis tunnelma, mutta saanen sen sellaiseen kuntoon tämän viikon aikana, että jo ensi viikolla voin sielä alkaa tekemään töitä.

Tämä muutti työhuoneelleni

Tällaisia kuulumisia tähän väliin. Palailen tulevissa postauksissani viime syksyyn, ja niihin töihin, mitä koululla tuli tehtyä, sekä päivittelen kuulumisia työhuoneen tilanteen edistymisestä. Koitan napsia työhuoneelta jotain kuvamateriaalia jahka saan tilan sellaiseen kuntoon, että on suurimmat roinat järkevästi hyllyissä ja järjestyksessä, niin pääsette sitten kurkkimaan miltä sielä näyttää.

Paitapusero 70-luvulta

Opinnot etenevät. Tekstiili- ja muotialan opintojeni ensimmäisen kurssiosuuden viimeisenä työnä ennen näyttöä tuli valmistaa paitapusero. Halusin lähteä kokeilemaan paitapuseron valmistusta 70-luvun Suuri Käsityökerho-lehden kaavoilla. Enpä tiennytkään mihin ryhdyin.

En siis ole ennen koulun aloittamista ommellut vaatteita. Tai olen... yläasteella tuli ommeltua joitakin vaatekappaleita, mutta siitä on aikaa reilut parikymmentä vuotta, joten muistini niiden osalta on jo aikaa sitten sumentunut. Taustaosaamiseni tekstiilien parissa painottuu enemmän sisustus puolen tekstiileihin ja koristekäyttöön tai lelukäyttöön takoitettuihin tekstiileihin. Vaatteiden valmistaminen on siis jotakuinkin ollut minulle täysin uuden opettelua ja voinen rohkeasti paljastaa, että se on tuntunut jokseenkin haparoivalta ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle sijoittuvalta toiminnalta.

Tähän mennessä olen kuitenkin onnistunut koulussa lähes kunniakkaasti valmistamaan seuraavat vaatekappaleet: hame, mukavan olon vaate, housut ja viimeisimpänä tämä paitapusero.

Takaisin aiheeseen. Päätin siis tehdä paitapuseron 70-luvun kaavoilla. Ja jotta vaatekappaleen valmistaminen ei olisi käynyt liian helpoksi, valitsin kankaaksi kierrätettynä Fida-lähetystorilta löytämäni ruskean vakosamettisen kankaan. Kyseinen vakosametti on suhteellisen jämäkkäkutoinen, joten lähtökohtainen ajatukseni olikin se, että paitapuserosta tulisi enemmän sellainen kevyt ja vuoriton takki-tyyppinen vaate.

Valitsin lehdestä paitapuseroni malliksi tunika-mallisen puseron, pääntien halkiolla ja pystykauluksella. Ensi töikseni ihmettelin sitä, että lehdessä esitetyistä puseroista oli kaavoihin tehty hyvin valikoiden kokovaihtoehtoja. Valitsemastani paitapuserosta oli kaavaan piirretty vain kaksi kokovaihtoehtoa. Koko 38 ja koko 42. Koska ajattelin, että haluan paitapuseron olevan enemmän takkityyppisesti käytettävä vaate, niin päädyin valitsemaan koon 42. Hiukan kaavan kokoa mittailtuani, ja mittoja omiin mittoihini vertailtua vahvistuin päätöksestä, sillä toiveeni oli, että puseron alle mahtuisi tarvittaessa esimerkiksi vähän paksumpi neulepaita.

 Lähdin heti alkuun muokkaamaan kaavaa, avaamalla sen edestä, ja lisäsin siihen hiukan kääntövaraa nappilistaa varten. Kyseiseen paitaan oli suunniteltu pystykaulus, mutta halusin ehdottomasti kaulurikauluksen, joten päätin napata kauluksen kaavat toiselta paitapuseromallilta, ja mittailtuani kauluksen sopivuuden käyttämääni paitapuseromalliin sopivaksi, totesin, että se onnistuu.

Tasokuva, työohje ja poikkileikkuukuvaa

Ommellessani kappaleita yhteen huomasin, että laskelmoimani 1cm saumanvara aiheutti haasteita,  johtuen kankaan jäykkyydestä. 1,5 cm:n saumanvara olisi ohelpottanut työskentelyä suunnattomasti. Rannekkeet jouduin piirtämään ja valmistmaan kokonaan uudelleen, sillä kiinnitysvaiheessa huomasin, että ne olivat liian pienet. Muokkasin ompeluvaiheessa vielä myös taskuja. Alkuperäiset taskut olivat ihan liian pienet, halusin taskuista isommat ja päätin sitten vielä lisätä taskuihin läpät tuodakseni hiukan jykevyyttä eteen.

Puseron selkäpuolelle tuli keskelle laskos, ja ripustuslenkki. Etupuolelle tuli molemmille puolelle kaksi laskosta, jotka näin jälkikäteen tarkasteltuna olisi voinut korvata poimutuksella, etuosa olisi laskeutunut hiukan paremmin jos olisin poimuttanut etukappaleet. Hihoja poimutin niin miehustaan kiinnittäessä, sekä rannekkeita kiinnittäessä. Kankaan jäykkyys teki kaikesta haasteellista, ja se ei laskeudu päällä niin kauniisti, kun olisin toivonut.

Ripustuslenkki ja laskos

Puseron helman jätin suoraksi. Lisäsin sivusaumoihin halkiot, ja jätin takakappaleen hiukan pidemmäksi kuin etukappaleen. Malli ei istu päällä niin kauniisti kuin olisin toivonut. Malli jää rintakehän kohdalta pussimaiseksi, ja on jotenkin hassu...no...70-luvun viballa varustettu.

Viimeisenä silauksena kiinnitin metalliset nepparit

Vakosamettia oli hauska työstää, mutta se ei anna paljoa armoa. Kaikki käänteet tuli varmistaa, että vako kulkee jokseenkin suorassa, ja tikit järkevästi vaon suuntaisesti, riippuen tietysti kappaleen leikkaussuunnasta. En saanut vakosametista kammoa, enkä pelkää lähteä tekemään jotain uudestaan vakosametista, mutta jos tästä jotain opin, niin ensi kerralla varaan reilummat saumanvarat, ja mietin mallia hiukan tarkemmin.

No, yhtä kaikki....se on nyt valmis, ja voin sanoa, että tulipa ainakin harjoiteltua!

Valmis paitapusero! Kuva: Onezille

Työharjoittelun loppusuoralla

Työharjoittelu lähenee loppuaan. Kulunut viikko oli taas kiireinen ja aktiivinen. Valmistimme myyntiartikkeleita Teperiituksen myymälään ja teimme korjausompelua.

Sain alkuviikosta ottaa kaksi korjausompelu asiakasta vastaan. Ensimmäinen asiakas toi korjattavaksi talvitakin, ja samettihousut. Takin oikea kainalo oli saumasta lähtenyt purkaantumaan, ja samettihousuissa oli takapuolen kohdalla pieni reikä. Kävin asiakkaan kanssa läpi korjaussuunnitelman ja annoin hinta-arvion korjaukselle.

Toinen asiakas, jonka otin vastaan, toi trikookankaasta valmistetun housupuvun lahkeiden lyhennykseen. Tämä oli ihan ensimmäinen kerta, jolloin sain hoitaa ja olla arvioimassa lahkeiden lyhennystä sovitustilanteessa.

Näiden korjausten ohessa suunnittelimme, ja valmistimme myymälään kauppakasseja ja meikkipusseja.

Valmiita kauppakasseja

Meikkipussien ensimmäiset kappaleet  ja työjärjestyksen tekoa

Yksi aktiivinen viikko jälleen takana. Tulevalla viikolla vietämme hiihtolomaa.

Galleriaremontti

Työharjoitteluni Teperiituksella etenee hurjaa vauhtia ja loppu häämöttää. Enää kaksi kokonaista viikkoa jäljellä. Ajan kulumista on siivittänyt vapaa ajan puute, olen nimittäin ahertanut työharjoittelun lomassa taiteilijayhdistys Kolmannen Kerroksen tiloissa  sijaitsevan gallerian muutosremontin parissa.

Olen siis Taiteilijayhdistys Kolmannen Kerroksen jäsen, toimin myös hallituksen jäsenenä ja sihteerin roolissa. Minulla on työhuone yhdistyksen tiloissa, jossa työskentelen vapaa-aikanani ja tutkailen itseilmaisuani taiteen keinoin.

Galleriaremontti sai alkunsa tarpeesta luoda lisää työskentelytiloja yhteisöömme. Galleriatilaamme päätettiin jakaa siten, että tilasta lohkaistiin väliseinien avulla kaksi työskentelytilaa, jotka tulevat tarjolle lyhytaikais vuokraukseen, esimerkiksi projektikäyttöön. Loppu osa tilasta toimittaa jatkossakin gallerian virkaa, mutta nyt kahtena erillisenä, tai yhtenä tilana vuokraajan tarpeen mukaan. Gallerian pienempi puoli on väriltään musta, ja isompi puoli on väritykseltään valkoinen.

Vasemmalla näkyy väliseinät, jotka erottavat työtilat galleriasta

Rakastan tätä osaa galleriasta, jonka seinät maalattiin mustiksi.

Olemme tehneet gallerian remonttia noin nelisen viikkoa aina viikonloppuisin jompana kumpana päivänä. Hommia on siis riittänyt ja vapaa aikaa ei ole työharjoittelun ja gallerian lisäksi ihan hirvittävästi ollut. Nyt galleria on kuitenkin valmis, siitä tuli hieno, ja voimme tyytyväisenä laittaa tilat vuokralle.

Päätimme avata uudistuneen gallerian käyttöön pienellä yhteisnäyttelyllä, joka avataan tämän viikon perjantaina. Olen mukana näyttelyssä, mutta vielä hiukan epävarmana siitä, että millä töillä tulen näyttelyyn osallistumaan... Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa pohtia asiaa...

Tein julisteen näyttelyllemme, siitä tuli oikeastaan aika hauska.

Tein näyttelyllemme julisteen

Sarjatyötä

Työharjoittelu etenee. Viime viikko hujahti kovalla vauhdilla. Välistä ihmettelen ajan kulumista...tai lähinnä sitä, että miten aika tuntuu hupenevan niin hurjaa vauhtia.

Viime viikolla keskityimme Teperiituksen kanssa valmistamaan schrunchie-hiuslenkkejä sarjatyönä. Tavoitteena oli saada niitä valmistettua reilu määrä myyntiä varten ja varastoon sen verran, että niistä riittäisi myyntiin kevään- ja kesän ajaksi.

Valmiiksi käännettyjä schrunchie tuubeja odottamassa seuraavaa työvaihetta

Kankaiksi valikoitui lajitelma lahoituksena saatuja palttina- ja satiinikudoksisia puuvillakankaita.
Kankaissa oli erilaisia printtejä herkullisen kesäisissä väreissä. Valmistimme schruncheja kolmessa eri koossa, viimeiseksi  valmistimme muhkeimmat.

Valmistaminen oli vaiheistettu seuraavasti:

• kankaan leikkuu mittojen mukaan
• sivujen yhteen ompelu
• tuubin kääntäminen
• päiden yhteen ompelu
• kuminauhan pujotus
• kääntöaukon ompelu umpeen

Vaikka hiuslenkki onkin hyvin yksinkertainen valmistukseltaan, tuntui aika hujahtavan hurjaa vauhtia niitä tehdessä. Ompelimme reippaita ja pitkiä rupeamia ja tauot meinasi jäädä kokonaan pitämättä kun tuntui siltä, että halusi vaan saada mahdollisimman paljon aikaiseksi yhden päivän aikana. Valmistamista nopeutti se, että valmistimme niitä yhdessä, jolloin toinen meistä pystyi tekemään jo seuraavaa työvaihetta, kun toinen viimeisteli edellistä. Aika saumatonta tiimityötä saatiin aikaiseksi näiden osalta.

Tällä viikolla tehdään taas korjausompelua, pari asiakastyötä odottaa ompelimon rekissä. Ja korjausompeluiden ohella tulemme valmistamaan Teperiituksen kasseja, sekä käymme jakamassa ompelimon mainoksia.

Valmiita schruncie-hiuslenkkejä