Mukavan olon vaate

Syksyllä valmistimme myös yhden mukavan olon vaatteen, eli neuloskankaasta valmistetun vaatteen. Halusin tehdä raglan-hihaisen collegepaidan, pienellä twistillä, eli pikkuisen pätevämmän käyttää esim. vähän siistimpänä vaatekappaleena.

En ole kirjoittanut itselleni ylös, että mistä lehdestä tuon mallin ja kaavan oikein otin. Mutta siinä alkuperäisessä mallissa paidan etu- ja taka keskikappaleina toimi paljettikangas, eli kyse oli hiukan juhlavammasta puserosta.

Itse shoppailin puseroon kankaat Karnaluksista. Kävimme luokkaretkellä tutustumassa kyseiseen paikkaan viime syksyn puolella, ja bongasin sieltä sopivat kankaat paitaa varten. Kangasmateriaaliksi valikoitui hiukan jämäkämpi trikoo, joka on suhteellisen tiiviskudoksinen, mutta nätisti laskeutuva. Efektikankaaksi ostin saman tyyppisen kankaan hiukan kiiltoa antavalla painokuviolla. 

Mallipusero oli omaan makuuni hiukan turhan lyhyt, joten lisäsin kaavaan hiukan lisää pituutta. Lisäsin myös hihoihin hiukan lisää leveyttä, sekä pikkusen muokkasin raglan-leikkausta, mutta lopputuloksessa se silti jää hiukan hassuksi, eikä laskeudu ihan niin kauniisti kuin voisi.

Ihan OK, mutta raglan-leikkaus olisi saanut laskeutua hiukan alemmas.
(kuva: Niku Kivisaari)

Minulla ei ole kokemusta trikoovaatteiden ompelusta, joten tämä oli ihan jännittävä valmistaa. Olen joskus ylä-asteella tehnyt yhden hupparin, mutta koska siitä on aikaa jo ikuisuus, ei valmistuksesta ole mitään muistikuvia jäljellä. Suoriuduin tehtävästä omasta mielestäni kuitenkin suhteellisen menestyksekkäästi, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Hihansuiden ja kauluksen resoreiden kanssa kamppailin pikkuisen, ja niiden kiinni ompelu oli jännittävää. Tämän ompelemisen aikoihin kokemukseni saumureista oli ihan lapsen kengissä, mutta selvisin haasteista ja onnistuin saumuroimaan kunniakkaasti.

Hame

Tässä jälleen yksi viime syksyn tuotos Tekstiili- ja muotialan tuotteen valmistaminen -kurssin ohelta. Otin mallin hameeseen Moda-lehden 8/2013 numerosta. Halusin käyttää hameessa kirpputorilta löytämääni villasekoite kangasta, ajatuksena, että hame toimisi hyvin välikausina, eli pikkusen vilpoisemmalla ilmalla esim. paksujen sukkisten ja alushameen kanssa.

Ennen valmistusta piti hiukan mittailla, että saanko kirpputorilta löytämäni kankaanpalan riittämään, sillä halusin tehdä hameesta pidemmän, kuin lehden mallina olleesta hameesta. Kankaanpala osoittautui juuri sopivaksi, ja riitti nipin-napin hameeseen, eli ylijäämää ei juurikaan syntynyt. Vyötärökaitaleenkin sain tehtyä yhdestä kappaleesta.

Kyseessä on hyvin simppeli mekko, joten valmistuksessa ei ollut juurikaan suurempia haasteita. Valmistuksen haastavin osuus oli sovittaa laskokset vyötärökaitaleelle oikeaan mittaan. Sain pariin otteeseen korjailla laskosten kokoa, mutta sain lopulta helman istumaan kaitaleelle.

Helmaan päätin tehdä yksitaitteisen päärmeen. Koska kangas on villasekoitetta ja hiukan paksumpaa laatua, olisi helmasta tullut liian raskas, jos olisin tehnyt päärmeestä kaksitaitteisen. 

Lopuksi kiinnitin vyötärökaitaleeseen kiinnitimet, valitsin kiinnittimeksi nappien sijasta pienet metalliset hakaset, koska halusin kiinnityksestä päälle päin huomaamattoman. En tiedä, oliko hakaset toimivin mahdollinen ratkaisu käytön kannalta, mutta ajattelin, että jos alkaa tuntumaan siltä, että ne eivät käytössä ole hyvät, voin aina vaihtaa ne nappeihin.

Pääsimme syksyllä kuvaamaan tuotoksiamme studiolle yhteistyössä media-alan oppilaiden kanssa.
Tämän kuvan on ottanut Taina Kukkonen, mallina minä itse.

Ja viimeistelynä sitten laskosten silitys. Laskokset on silitetty vain pieneltä matkalta (n.10-15cm), sen oli lehden ohjeen mukaan tarkoitus tehdä hameesta hiukan modetnimpi versio perinteisestä vekkihameesta. En edes harkinnut vekkien silittämistä helmaan saakka, sillä halusin hameelle rennon outlookin. Ja harkintaan jäi myös vekkien kiinni ompelu pieneltä matkalta, mutta jostain syystä tykkään siitä ihan tällaisenaan. Sopivan rento omaan makuuni, ja koska vekit on auki, se tuo kivasti pientä runsautta lantion alueelle (olen H-vartalo tyypiltäni).  

Valmis hame, kuva Niku Kivisaari

Vyölaukku

Suuntaan hetkeksi katseeni taakse päin, viime syksyyn, Tekstiili- ja muotialan tuotteen valmistaminen -kurssin aikoihin. Valmistin tällä kurssilla kaikenkaikkiaan viisi eri tuotetta. Neljä vaatekappaletta ja yhden laukun. 

Kurssin ensimmäinen tehtävä oli valmistaa oma kassi. Halusin valmistaa vyölaukun, joka on omiin tarpeisiini suunniteltu ja mitoitettu. Rakastan vyölaukkuja, mutta ne vyölaukut, jotka minulla ovat käytössä olleet, olen todennut moneen otteeseen aivan liian pieniksi omiin tarpeisiini. Tästä syystä  päätin sitten rohkeasti lähteä tekemään vyölaukkua, joka on mitoituksiltaan omaan käyttööni järkevä. Halusin, että vyölaukun sisälle mahtuu puhelimen ja lompakon lisäksi myös puolen litran vesipullo (harvemmin nykyään enää lähden kotiovesta ulos ilman vesipulloa), joten vähän isomman kokoiselle vyölaukulle löytyy käyttöä.

Kankaaksi vyölaukulle valitsin koululta maastokuosisen kerni-tyyppisesti pinnoitetun kankaan, joka hylkii vettä ja on vähän jämäkämpää tekoa. Tämän lisäksi laukkuun tuli vuori, joka on kierrätettynä hankittua sekoitekangasta. Oheistarvikkeet, kuten vetoketjut, reppuremmin ja muoviosat hankin Nappitalosta.

Ruskea vuorikangas sointui hyvin yhteen maastokuosin kanssa

Ensimmäiseksi hain visuaaliseen ilmeeseen ideoita Pinterestistä. Halusin laukulle mahdollisimman simppelin outlookin. Tapanani on kantaa vyölaukkua olan yli joko rintakehän puolella tai selän puolella (ei siis vyötäröllä, kuten sen käyttötarkoitukseen alunperin on suunniteltu). Mallin tuli olla sellainen, joka järkevästi istuu molemmin päin, ja joka ei liikaa työnny ulos vartalolta.

Työohjeet, tasokuva ja poikkileikkuukuvat

Visuaalisen ilmeen päätettyäni muutaman luonnoksen jälkeen piirsin kaavat. Hiukan haasteelliseksi kaavoittamisen osalta osoittautui etuosan kaareva vetoketju sauma. Piirsin etu- alakappaleen vetoketjureunan suoraksi, ja lisäsin kaaren etu- yläkappaleeseen, saadakseni laukun tilavuudelle vähän syvyyttä kaaren avulla. Näiden yhteen istuvuuden aikaansaamiseen meni hetki, mutta kaaren syvyyttä säätämällä ja tarkkaan muutamaan otteeseen mittailemalla sain palat yhteen sopiviksi. Näiden etukappaleiden sovittaminen takakappaleeseen oli myös oma hommansa, ja päädyinkin tekemään yhden protokappaleen laukusta, jonka jälkeen muokkasin kaavaa vielä hiukan hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Laukun sisälle suunnittelin ja piirsin vielä pienen vetoketjullisen taskun avaimia varten.

Tyytyväinen siistiin ompelujälkeen

Kaavan toimivaksi todettuani ryhdyin ompelemaan. Ompelu sujui suhteellisen nopeasti, pientä säätöä tein sivukappaleiden osalta vielä ommellessa, mutta lopputuloksesta tuli hyvä, ja olen erittäin tyytyväinen uuteen vyölaukkuuni. Se on ollut käytössä, ja toimii oikein hyvin. Nyt saan mukaani sen vesipullonkin kävelylle tai asioille lähtiessäni, eikä tarvitse välttämättä reppua ottaa mukaan sen vesipullon takia.

Valmis vyölaukku ylläni (kuva: Niku Kivisaari)

Kevään kuulumisia

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt tovi. Tämä johtuu kaikesta siitä outoudesta, jota tämä käynnissä oleva Korona-tilanne on heittänyt eteen. Olemme Järvenpään Keudassa olleet muiden tavoin etäopetuksessa maaliskuun puolivälistä alkaen. Kotona työskentelyyn on mennyt hetki sopeutua, ja itselläni on ollut hiukan haasteita löytää päiviin ja viikkoihin järkevä ja itselle käytännössä toimiva työskentelyrytmi.

Koulutehtävän tekoa; tyylikartta

Keväälle suunnitellut ammattiopintojani (sisustustekstiilien valmistaja) edistävät isot projektit menivät jäihin etäopinnoista johtuen, sillä niiden toteuttaminen on täysin riippuvaista koululla työskentelystä. Tiedossa oli iso pöytäliinaprojekti, sekä verhoprojekti Keudan messutaloa varten. Pöytäliinaprojekti siirtyy syksylle ja verhoprojekti jää nyt sitten minun osaltani kokonaa pois. Tilanne tietysti harmittaa kovasti, sillä odotin projekteja innolla. Kotona opiskelu on painottunut tietokoneella työskentelyyn, joka tuntuu tässä tilanteessa tietysti ainoalta järkevältä mahdolliselta työskentelytavalta, mutta ammattiopintojen kyseessä ollen ompelulle ja käytännön harjoittelulle olisi kova tarve ja kova halukin.

Olen toki pystynyt kotosalla myös ompelemaan tietokonetyöskentelyn lisäksi. Minulla on kotosalla ollut Toyotan kotikoneet (ompelukone ja saumuri). Näillä olen kotosalla tehnyt joitakin tyynyliina harjoituksia, sekä joitain koristetyyppisiä pintarakenne harjoituksia. Olen myös omina pikku projekteina suunnitellut ja ommellut pieniä pussukoita kierrätysmateriaaleista.

Pintarakenne harjoitus

Viime viikolla sitten tein nopean päätöksen siirtää kaikki ompelukoneet ja ompelutarvikkeet työhuoneelleni taiteilijayhteisön tiloihin. Tämä päätös syntyi seurauksena siitä, että sain koululta hankittua itselleni teollisuuskoneen (suoratikki). Tekstiili- ja muoti alan opetus siirtyy Järvenpään Wärtsilänkadulta Sibeliuksenväylälle syksystä alkaen, ja koska tilat pienenevät, joutuivat he luopumaan osasta ompelukoneita. Me saimme oppilaina etuosto-oikeuden myyntiin meneviin koneisiin, ja niitä sitten olikin isolla ryntäyksellä kaikki opiskelijat käyneet koululta itselleen valitsemassa. Ostamani kone kaikkine muine ompelutarvikkeineen ja kotikoneineen muuttivat siis viime viikolla työhuoneelleni, ja olen nyt sitten käynyt työhuonettani uudelleen organisoimassa, jotta saan järkevästi mahdutettua tilaan ompelun, sekä taiteen tekemisen. Kova homma siinä on, ja koska tila ei ole järin suuri, siellä on nyt aika tiivis tunnelma, mutta saanen sen sellaiseen kuntoon tämän viikon aikana, että jo ensi viikolla voin sielä alkaa tekemään töitä.

Tämä muutti työhuoneelleni

Tällaisia kuulumisia tähän väliin. Palailen tulevissa postauksissani viime syksyyn, ja niihin töihin, mitä koululla tuli tehtyä, sekä päivittelen kuulumisia työhuoneen tilanteen edistymisestä. Koitan napsia työhuoneelta jotain kuvamateriaalia jahka saan tilan sellaiseen kuntoon, että on suurimmat roinat järkevästi hyllyissä ja järjestyksessä, niin pääsette sitten kurkkimaan miltä sielä näyttää.