Kierrätys sohva ompelimolle

 Remppasimme sisarusteni kanssa tulevan yhteisen ompelimon tiloja vuodenvaihteessa. Ompelimon rempan ja leikkuupöydän rakentamisen yhteydessä oli tehtävälistalla saada ompelimon tiloihin ruokailutilan yhteyteen sohva/laveri, jossa olisi mahdollista ottaa hiukan rennommin, tai ottaa esimerkiksi pienet päikkärit tarvittaessa (itse kärsin migreeneistä, ja makuupaikalle on aina silloin tällöin käyttöä kun olo menee oikein huonoksi). 

Sohvan toteuttaminen eteni omalla painollaan, ja lähti liikenteeseen sillä, että bongasin facebookin kierrätysryhmästä runkosängystä puretun säleikön, jota myyjä tarjosi ilmaiseksi halukkaalle noutajalle. Koska olen kierrätysintoinen kaiken suhteen, niin tartuin ilmoitukseen, ja olimmekin alta aikayksikön saaneet siskoni kanssa noudon sovittua, ja hupskeikkaa rungon raato oli kuskattu ompelimon tiloihin jatkojalostamista odottelemaan.

Rungon raato näkyy etualalla. Siitä puuttuvat vielä jalat. Rungon takana näkyvä
harmaa patja hankittiin uutena.

Ompelimon remontin edetessä mietimme runkosäleikön kohtaloa. Leikkuupöydän valmistamista varten hankkimastamme puutavarasta jäi hiukan yli, ja leikkuupöydän jalkoihin hommatusta puutavarasta saimmekin sitten sängylle sopivat jalat. 

Jalkojen kiinnittämisen jälkeen tuumailimme, että rungon ulkonäköä olisi kiva kohentaa maalaamalla. Leikkuupöydän pintakäsittelyä varten ostetusta valkoisesta kuultovahasta jäi yli, ja saimme ylijääneellä vahalla käsiteltyä sitten myös tulevan sohvan rungon, yleisilmeen siistimiseksi.

Jalat kiinnitetty, ja valkoinen kuultovaha sudittu pintaan.

Sohva löysi oman suunnitellun paikkansa ompelimon tiloista, mutta vielä jäimme pohtimaan sohvan mukavuuden kohentamista. Sohva tuli seinää vasten, jonka rapattu pinta ei ollut kovin mukava seinään nojatessa, joten rupesimme ideoimaan, miten voisimme ratkaista tämän seinään nojaamis ongelman. Tarkastelimme leikkuupöydän rakentamisesta ylijäänyttä levytavaraa, ja levyä oli kuin olikin sen verran, että keksimme rakentaa sohvaan pehmustetut selkänojat. Toteutimme selkänojat pehmustamalla ne vanu- ja puuvillavanu ylijäämillä, pienistä paloista lastulevyihin liimaamalla. Jonka jälkeen verhoilimme levyt nitomalla levyjen päälle neutraalin vaaleansinisen sävyisen kankaan vanhoista puuvillaisista verhoista. Kaikki selkänojiin käytetty materiaali oli siis joko ylijäämää tai kierrätettyä.

Puuvillavanun liimaamista lastulevyyn. Kuten kuvasta näkyy,
vanukappaleet on leikattu pienistä epämääräisistä ylijäämäpaloista
symmetriseksi, jotta lastulevyn pinnan täyttö sujuisi helpommin.

Valmiit selkänojat kiinnitettynä sohvaan

Sohvan mukavuutta kohennettiin tyynyillä (sisätyynyt ostimme uutena, ja yksiväriset päällisetkin hankittiin uutena), joista suurimpiin valmistimme lahjoituksena saaduista kankaista värimaailmaan sopivat päälliset ja loppusilauksena patjalle ommeltiin suojapussi. Valmistin suojapussin kierrätettynä UFF:ilta hankkimastani tikatusta päiväpeitosta niin, että pitkälle sivulle tuli vetoketju, jotta pussin voi irroittaa ja pestä tarvittaessa.

Tyynynpäällisten leikkuuta ja kuvion kohdistamisen pohdintaa

Lahjoituskankaista valmistetut tyynynpäälliset pääsivät täydentämään tyynykimaraa

Patjan päällisen valmistusta, leikkuuvaihe menossa.

Sohvasta tuli lopulta ihan hieno, ja käyttötarkoituskeensa oikein hyvin sopiva. Kierrätys kunniaan =)!

Valmis sohva

Sisustustekstiilien valmistamisen näyttö osa 2.

Noniin, sitten päästäänkin kurkkaamaan millainen oli toinen Sisustustekstiilien valmistaminen- kurssin näyttötyöni.

Minulla oli siis kotonani rottinkinen pyöreä rahi, jonka olin ostanut käytettynä, ja se oli seissyt käyttämättömäni siitä syystä, että siitä puuttui pehmuste, eli tyyny. Päätin siis toisena näyttötyönä valmistaa rahille tyynyn, jotta saisin sen vihdoinkin sille kuuluvaan käyttöön. Halusin tämänkin työn osalta noudatella itselleni tärkeää ideologiaa, eli kierrättämistä, joten päädyin kaivelemaan omia kangasvarastojani (kierrätyskankaita), ja valikoin sieltä oman fiilismaailman mukaisen kankaan.

Tyynyn suunnittelua

Tasokuva ja poikkileikkuut ohjeineen

Kankaaksi valikoitui suurikukkainen verho, jonka tumma pohjaväri tuntui omaan sisustusmakuun ja rottinkirahin tyyliin sopivalta. Kohdistin leikkuuta siten, että sain tyynyn kummallekin puolelle kukan. Tyynyn päälli- ja sivukappaleiden lisäksi leikkasin kankaasta terettä varten täysvinoa kapeaa nauhaa.  Pyrin mahdollisimman tehokkaasti hyödyntämään kankaan niin, että pientä ylijäämää jäisi mahdollisimman vähän. Se pieni ylijäämä, mikä ei olisi tuleviin projekteihin käyttökelpoista materiaalia, keräsin talteen, ja käytin sen tämän tyynyn täytteenä.

Leikkuu vaihe

Kankaan leikkuu terettä varten

Leikkuun jälkeen valmistin tereen, jonka sisälle ompelin puretun matonkuteen (neulosnauha). Esivalmistelin matonkuteen silittämällä siitä mutkat pois. Matonkude ei toiminut tereessä niin hyvin, kuin olisi ollut suotavaa, koska kuteen muoto oli avoinainen, eikä putkilomainen, niin tereestä tuli hiukan epätasainen. No, tulipa testattua, ja kierrätyksen näkökulmasta sain tereenkin valmistettua täysin kierrätysmateriaaleista.

Tereen apukiinnitys tyynyn päällikappaleeseen

Kuvassa näkuu tereen sisälle ommeltu matonkude

Tereen valmistamisen ja kiinnittämisen jälkeen ompelin tyynynpäällisen kasaan, jonka jälkeen valmistin sisätyynyn, jonka päällikankaan leikkasin vanhasta lakanasta. Sisätyynyn täytteeksi laitoin liian napakasti täytetystä tyynystä poistettua pallokuitutäytettä, sekä pieniksi leikattua ylijäämää ja leikkuujätettä toisena näyttötyönäni valmistetuista verhoista, sekä tyynynpäällisen leikkuujätteistä.

Päällisen vetoketju auki, ja sisällä sisätyyny

Kuvassa vasemmalla valmis päällinen, ja oikealla valmis sisätyyny

Ompelin tyynyn sivuun pienen "kantokahvan", jotta sitä on kivampi käsitellä
siirrettäessä

Sisätyynystä tuli kiinteämmän ja hiukan raskaamman tuntuinen, koska osa sen täytteestä on kangasta. Tämä lopputulos olikin ihan harkittua, sillä halusin, että tyynyä voi käyttää myös esim. lattialla istuessa, jolloin täytteen kiinteys on edukseen. Täytteestä tuli kangasjätteestä huolimatta kevyt, koska kangasjätteen seassa oli pallokuituista vanua. Vanun tehdessä tyynystä kevyemmän, kuin mitä se olisi ollut pelkällä kangasjätteellä täytettynä, mahdollistaa myös sisätyynyn pesemisen pesukoneella.

Olin hiukan turhan varovainen mitoittaessani tyynyä rahiin sopivaksi. Tyyny/tyynynpäällinen olisi saanut olla pari senttiä isompi, niin se olisi istunut rahiin napakammin, ja olisi näinollen ollut vielä hiukan paremman näköinen. Jokatapauksessa olen tyytyväinen lopputulokseen, ja nyt pääsi rahi vihdoinkin tarkoituksensa mukaiseen käyttöön.

Rahi ja tyyny päältä kuvattuna

Valitsemani kangas sopii hyvin kotini sisustuksen tyyliin ja värimaailmaan

Tässä vielä kuva tyynystä lähempää, kaunis suuri kukka tyynyn päällä tuo
hyppysellisen feminiinistä voimaa olohuoneeseeni.

Sisustustekstiilien valmistamisen näyttö osa 1.

Tein sisustustekstiilien valmistaminen-kurssin työharjoittelu osuuden ennen vuoden vaihdetta Eurokankaan ompelimolla Tammistossa. Harjoittelu oli erittäin hyödykäs mm. kankaiden käsittelyn osalta, sillä ompelimolla käsiteltiin erittäin suuria kankaita/ommeltuja kangaskappaleita, mm. erityispitkien- ja erityisleveiden verhojen muodossa, joten näppituntuman kannalta sain harjoittelusta erittäin paljon irti.Ompelimolla pääsin tekemään pääosin avustavia töitä, kuten esim. paljon silittämistä, laskosverhomekanisimien kiinnittämistä, leikkuuta ja jonkin verran myös ihan ompelua. 

Harjoittelun lopulla tuli näyttönä valmistaa jotkin verhot. Miesystävälläni oli tarve saada asunnolleen mittatilausverhot dimout-efektillä, joten päätin valmistaa hänelle näyttötyönäni vuoritetut verhot. Verhojen lisäksi valmistin toisena näyttötyönä pyöreän tyynyn kotonani olevaan rottinkiseen rahiin, jonka olin hankkinut käytettynä. Rahista puuttui istuintyyny, joten siinä istuminen ei oikein onnistunut ja se oli seisonut käyttämättömänä jo pidemmän aikaa. Halusin valmistaa siihen tyynyn, jotta rahi pääsisi vihdoin sille tarkoitettuun käyttöön. Esittelen molemmat työt omissa postauksissaan, ja aloitan verhoista, joten tässäpä tulee:

Miesystäväni toiveet verhojen suhteen olivat simppelit: verhojen pituuden tuli ulottua ikkunalaudan alareunaan ja verhojen tulisi olla mielellään hiukan pimentävät. Muuten sain täysin vapaat kädet verhojen toteutuksen suhteen. Halusin valmistaa verhot omien periaatteideni mukaisesti kierrätystekstiileistä, joten kävin shoppaamassa sopivat materiaalit UFF:ilta. Ostin kahdet eri verhot, joiden sävymaailma toimi keskenään hyvin, ja joiden kudos oli sellainen, että niillä oli mahdollista saada aikaiseksi toivottu dimout-efekti. Ennen ostopäätöstä varmistin tietysti, että verhojen pituus tulisi riittämään tulevien verhojen valmistamiseen. Väriksi valikoitui pehmeä ja hiukan kylmempi ruskean sävy. Ja päällikankaan paksulankaisen kudoksen jopa hiukan meleerattu efekti toisi verhoihin juuri ripauksen elävyyttä ja mielenkiintoa. Päädyin yksiväriseen ratkaisuun siitä syystä, että kyseessä on yksiö, ja tila jossa ikkuna on , on suhteellisen pieni, jolloin yksiväriset tasaiset väripinnat luovat tilaan rauhoittavaa ja levollista tunnelmaa. Ruskea väri tuntui hyvältä valinnalta, sillä se on hyvin maanläheinen ja rauhallinen värisävy.

Verhosuunnitelmaa

Tasokuva, poikkileikkuut ja ohjeet

Ennen verhojen valmistamista pesin ostamani vanhat verhot.  Päätin kierrättää vanhojen verhojen materiaalit mahdollisimman pitkälle, joten purin toisista ostamistani verhoista verhonauhat irti tulevaa käyttöä varten. Verhonauhat olivat käyttökelpoiset, vaikka olivatkin hiukan käytössä kärsineet. Mielestäni oli kuitenkin järkevää kierrättää verhonauhatkin, sillä ne kävivät hyvin suunnittelemiini vuoritettuihin verhoihin verhonauhaksi. Toiset verhot olivat purjerengasverhot, joten niiden yläkäänteeseen painetut metalliset purjerenkaat menivät hävikkiin, sillä niiden uudelleen käyttäminen olisi ollut mahdotonta.

Päällikankaan valmistelua: verhonauhojen purkamisen jälkeen leikkasin 
sivukäänteet ja alakäänteet pois, otin leikatut materiaalit talteen tulevaa
käyttöä varten rottinkirahin sisätyynyä varten

Eurokankaan ompelimolla oli isot leikkuupöydät, joiden ääressä työskentely oli helppoa ja mutkatonta. Valmistelin verhokappaleet leikkaamalla ne oikeaan pituuteen, jonka jälkeen sitten valmistelin alakäänteet silittämällä ja pääsin ompeluhommiin.

Vuorikankaan valmistelua ompelua varten, leikkuu langan mukaan. 
Keräsin leikkuujätteen talteen tyynyn täytettä varten.

Verhojen ompelu sujui ihan hyvin, ja kohtuullisen sutjakasti. Suurin aika meni kankaiden valmisteluun ennen ompelua.

Verhon päälli- ja vuorikappaleen asettelua päällekkäin
sivusaumojen ompelua varten

Kuvassa näkyy verhon alakäänne, ja sivusauman ompelu alkamassa

Sivusaumojen ompelun jälkeen oli jäljellä enää verhojen tasaus oikeaan mittaan, ja verhonauhan ompelu. Verhonauhan ompelukin sujui ihan hienosti, vaikka verhonauha olikin hiukan elämää nähneenä mutkistunut ja epätasainen. 

Verhonauhan ompelu

Valmiiden verhojen kokonaispituuden tarkistus vielä loppusilauksena,
kuvassa näkyy verhojen vuoripuoli

Pääsin jo heti seuraavana viikonloppuna ripustamaan verhot miesystäväni ikkunaan. Hyvät tuli, ja miesystävä on ollut verhoihin erittäin tyytyväinen. Erityisen hyvänä asiana hän piti sitä, että verhot pimentävät huonetta suhteellisen tehokkaasti, joten kesän tullen unien laatu paranee. Ja hän oli myös tyytyväinen verhojen väriin, ja siihen, miten ne laskeutuvat materiaalinsa puolesta. Itse olen erityisen tyytyväinen materiaalien valintaan, sillä koska verhokisko on lyhyt, eikä tule kovinkaan paljoa ikkunan leveyttä pidemmälle, hyvin laskeutuvien materiaalien ansiosta verhot eivät sivuun vedettynä jää peittämään ikkunaa, jolloin päivällä valoisaan aikaan saa esim. talvi aikaan hyödynnettyä kaiken mahdollisen ulkoa tulevan valon koko ikkunan mitalta.

Verhot ikkunassaan

Verhoharjoituksia

Viime syksyn ja opintojen edetessä pääsimme koululla vihdoinkin harjoittelemaan verhojen valmistamista. Harjoitukset starttasivat ompelemalla verhoharjoituksia suorista verhoista. Tutustuimme pikaisesti erilaisiin verhonauhoihin, ja pohdiskelimme hiukan niiden käyttöön liittyviä ominaisuuksia. Pienten ompeluharjoitusten kanssa harjoittelimme verhopainotaskullisen alapäärmeen ompelua, sekä verhonauhan ompelua verhon yläreunaan.

En ole aiemmin kovinkaan syvällisesti tutustunut verhotarvikkeiden maailmaan, ja näiden pikku harjoitusten myötä hoksasin, että nyt ollaan sukeltamassa johonkin sellaiseen maailmaan, joka pitää sisällään hurjan määrän nippeliä, nauhaa ja teknistä tykötarvetta, ja joiden löytämiseen ja ymmärtämiseen pääsee sisälleä kunnolla vain tekemällä, tekemällä ja tekemällä. Eli osaaminen ja ymmärrys tulee karttumaan vain ajan ja tekemisen kanssa.

Pienten verhoharjoitusten jälkeen pääsimme ompelemaan asiakastyönä muutamat suorat verhot ja ison pöytäliinan lakanapaksuisesta palttinasidoksisesta Marimekon puuvillakankaasta. Kankaan työstäminen oli helppoa, ainoa tärkeä verhojen suunnitteluun ja leikkaamiseen vaikuttava tekijä, oli kankaan printti, ja raportin korkeus. Saimme verhot kuitenkin kohdistettua raportin puitteissa niin, että hukkamateriaalia ei juurikaan syntynyt. Jäljelle jäävästä kankaasta oli asiakas sitten pyytänyt meitä valmistamaan vetoketjullisia pussukoita. Valmistin siis jäljelle jääneestä kangasmäärästä vuorillisia vetoketjupussukoita kaiken kaikkiaan seitsemän, kolmessa eri koossa.

Asiakastyönä tehtyjen suorien verhojen
verhonauha ommeltuna verhon yläreunaan

Ylijäämästä valmistetut pussukat

Suorien verhojen jälkeen oli sitten vuorossa erikoisverhot, ja niiden kanssa lähdimme liikkeelle vuoritetusta verhosta pienen harjoituksen kera. Verhoharjoitus tehtiin pieneen mittakaavaan, joten harjoitus oli nopea tehdä. Vuoritetun verhon ompeleminen oli hyvin simppeliä, ja vuoritettu verho onkin erinomainen ratkaisu, jos haluaa verhokankaan kuosien valinnassa enemmän mahdollisuuksia tai esim. valikoida näkyvälle puolelle kevyemmän tuntuisen kankaan, mutta kuitenkin saada verholle valoa blokkaavan ominaisuuden. 

Kuvassa vuoritetun verhon harjoitus, kuviollinen kangas on verhon 
päällipuoli, ja verhon vuorina vaaleanharmaa pimennyskangas, joka on 
2cm lyhyempi kuin verhon päällikangas

Kuvassa näkyy vuoritetun verhon helmaa nurjalta puolelta kuvattuna

Vuoritetun verhon jälkeen pääsimme sitten tutustumaan laskosverhojen laskennalliseen maailmaan. Pienellä jännityksen sekaisella fiiliksellä saimme alkuun tutustua siihen, miten laskosverhojen laskosvälien laskeminen voidaan tehdä, ja miten voidaan laskea kankaan menekki joko lipalliselle tai lipattomalle laskosverholle. Tutustuimme laskosverho mekanismeihin, sekä oheistarvikkeisiin. Sekä pohdimme hiukan erilaisia laskosverhoratkaisuja.

Tämä verhotyyppi sai alkuun aivoitukseni ihan solmuun, ja hetkeksi tuli sellainen olo, että mahdankohan ikinä osata tehdä laskosverhoa, jossa laskokset laskeutuu kauniin tasaisin välein, ja joka  näyttää alas laskettuna ja laskostettuna siistiltä ja suoralta. No rohkeasti sitten lähdettiin tekemään ensin ihan pientä laskosverho harjoitusta, johon laitettiin laskosten tasaajat. Se ei tuntunut kovin hankalalta, ja seuraavaa, hiukan isompaan kokoon tehtyä harjoitusta lähdinkin sitten jo rohkeammalla otteella valmistamaan. 

Valmistin toisena laskosverho harjoituksena sitten lipallisen laskosverhon narusilmukoilla, ja kyllähän siitäkin ihan siisti sitten tuli, vaikka hiukan epäilyttikin. Tehdessä tuli erittäin selväksi, miten tärkeää on se, että hestia-nauhan paikkoja (nauha, jonka sisälle pujotetaan lopuksi lasikuiturima tukemaan verhon ryhtiä) merkitessä on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että verho on suora ja että se on hyvin kiinnitetty pöytään, jotta hestia-nauhan paikat tulevat merkittyä suoraan ja tasaisin välimatkoin. Joshestia-nauhat kiinnittyvät vinoon, niin se tulee näkymään verhon lopputuloksessa niin, että kun verho on laskostettuna, laskokset näyttävät epätasaisilta, tai vinoilta.

Kuvassa harjoitusverhon takana näkyvät narusilmut, joiden läpi naru kulkee
mekanismiin. Kuvassa laskosverho on ylös laskoksille vedetty.

Laskosverhojen harjoittelu huipentui sitten asiakastyöhön, eli valmistimme asiakkaan valitsemasta puolipanama-puuvillaisesta kankaasta, asiakkaan ikkunan mittoihin kaksi laskosverhoa. Kangasta oli nipin napin tarpeen mukaisesti, ja tasausvarat hupenivat siihen, että kankaan kudos pyrki hiukan vinoon, ja koska kangas oli leikattu kuteen mukaisesti, piti sitä sitten tasailla vähän molemmista päistä, jotta siitä tulisi suora. Kaksi aikaisempaa laskosverhoharjoitusta olivat tarpeellisia, ja tämän asiakastyön ompelu sujuikin sitten jo ihan suhteellisen mallikkaasti, ja lopputuloksestakin tuli siisti. Toivottavasti asiakas oli verhoihin tyytyväinen.

Kuvassa asiakastyönä valmistettu laskosverho

Kuvassa näkyy verhon nurjalle puolelle ommeltu hestia-nauha,
laskosten tasaajat ja naru

Laskosverhon naru kiinnitettynä helmaan

Tässä vielä lähikuva laskosten tasaajasta, jonka läpi naru kulkee

Harjoittelimme myös kovitetun kapan valmistamista. Kovitetun kapan sisälle ommeltiin huopa, joka pitää kapan muodossaan. Ommpelu oli suhteellisen helppoa, ja harjoitusta tehdessä tein sellaisen huomion, että päällikankaan materiaalin laadulla voi jonkin verran vaikuttaa siihen, miltä lopputulos näyttää ja esimerkiksi välttää sen tyyppisiä kankaita, jotka alkavat ajan myötä antamaan periksi, ja pussittamaan.

Kovitettu kappa harjoitus (etupuoli)

Kovitettu kappa nurja puoli käännettynä näkyviin

Teimme myös purjerengasverho harjoituksen. Simppeli suora verho, jonka yläreunan käänteeseen silitetään liimanauha, ja leikataan purjerenkaita varten reiät.

Verhon yläkäänne nurjalta puolelta kuvattuna. Purjerenkaat ovat muovia, eli käsin ilman eril-
listä puristinta kiinnitettävissä. 

Viimeisenä erikoisverho opetuksena ja verhoharjoitusten loppuhuipentumana saimme sitten tutustua muutamiin erilaisiin verho-asetelmiin (drapeeraus). Saimme muutaman esimerkin laskostamalla valmistuista verho asetelmista, ja kävimme nopeasti läpi pari erilaista verhoasetelmaratkaisua. Teoria osuuden jälkeen lähdimme sitten ihan tosi toimiin, ja valmistimme yhden verhoasetelman.

Työ lähti liikkeelle siitä, että muotoilimme ilmoitustaululle yhden verhokaaren laskostamalla kangasta. Tämän jälkeen tasasimme laskostetun yläreunan, irroitimme kankaan ilmoitustaululta, levitimme sen, ja valmistimme muodosta kaavan. Kaavan avulla teimme kaksi verhokaarta lisää, ja sitten muodostimme laskokset uudelleen, apukiinnitimme ne, ja viimeistelimme verhokaarien alareunat satiinisella vinonauhalla.

Ensimmäinen verhokaari

Satiininen vinonauha ommeltuna verokaaren reunan takapuolelle

Tämän jälkeen valmistin verhon sivuille tulevat sleefit, tein niistä vuorilliset, jossa alareunan porrastetusti kerrostuvat laskokset näyttäisivät siistiltä. 

Sleefit ennen laskostusta

Sleefit laskostettuna

Sleefien valmistuttua, asettelin verhon kappaleet oikealle verhon leveydelle (tässä tapauksessa valmistimme 170cm leveän verhon), ja apukiinnitin osat toisiinsa.

Apukiinnitetty sommitelma

Lopuksi valmistin yläreunan kaitaleen kiinnittämällä siihen tukikankaan, ja tarranauhan. Tämän jälkeen viimeistelin kaitaleen alareunan, ja lopuksi ompelin sen yhteen asetelman kanssa.

Valmis verhoasetelma

Lopputulos ei ole täydellinen, laskostetut kaaret eivät ole ihan saman kokoisia, ja siisteydessä on pikkuisen korjattavaa (yläkaitaleen saumakohdassa aputikkaukset tulevat päällipuolelle näkyviin). Mutta ihan ensimmäiseksi verhoasetelmaksi voin sanoa, että tuli kiitettävän hieno. Työmäärällisesti voin todeta, että prosessi ei ollut kovinkaan nopea, eli vaati aikaa tehdä ja muotoilla laskostetut kaaret. koska muotoilu tehtiin ihan käsituntumalla ja silmämääräisesti, tuntui työskentely alkuun todella epävarmalta, ja itselleni epämiellyttävältä, sillä rakastan selkeitä mittoja ja linjoja. Mutta ei verhon tekemisestä jäänyt kuitenkaan sellaista kammoa, ettenkö ikinä enää lähtisi vastaavanlaista tekemään.  

Odotin erikoisverhojen opettelua pienellä jännityksellä, ehkä turhaan. Vaikkakin verhomaailma on hurjan laaja, ja erilaisia verhoratkaisuja, mekanismeja ja oheistarvikkeita on pilvin pimein, on peruslähtökohtana kuitenkin yksi tärkeä asia, ja se on se, että kun ajatuksella, hyvin suunnitellen ja huolellisesti mitaten tekee ja valmistaa, niin aina tulee hyvä. Osaaminen ja ymmärrys oheistarpeista, ja niiden käytöstä ja käyttömahdollisuuksista kasvanee sitten itsestään tekemisen ja kokemuksen myötä. Eli tekemällä oppii, ja kaikkea ei edes voi tietää, ennen kuin ensimmäisen kerran vastaan tulee. Olen kuitenkin nyt paljon viisaampi, kuin olin ennen verhoihin paneutuvaa opetusta, eli näillä eväillä on hyvä sitten lähteä tuonne työmaailmaan tekemään ja kokemaan.