Verhoharjoituksia

Viime syksyn ja opintojen edetessä pääsimme koululla vihdoinkin harjoittelemaan verhojen valmistamista. Harjoitukset starttasivat ompelemalla verhoharjoituksia suorista verhoista. Tutustuimme pikaisesti erilaisiin verhonauhoihin, ja pohdiskelimme hiukan niiden käyttöön liittyviä ominaisuuksia. Pienten ompeluharjoitusten kanssa harjoittelimme verhopainotaskullisen alapäärmeen ompelua, sekä verhonauhan ompelua verhon yläreunaan.

En ole aiemmin kovinkaan syvällisesti tutustunut verhotarvikkeiden maailmaan, ja näiden pikku harjoitusten myötä hoksasin, että nyt ollaan sukeltamassa johonkin sellaiseen maailmaan, joka pitää sisällään hurjan määrän nippeliä, nauhaa ja teknistä tykötarvetta, ja joiden löytämiseen ja ymmärtämiseen pääsee sisälleä kunnolla vain tekemällä, tekemällä ja tekemällä. Eli osaaminen ja ymmärrys tulee karttumaan vain ajan ja tekemisen kanssa.

Pienten verhoharjoitusten jälkeen pääsimme ompelemaan asiakastyönä muutamat suorat verhot ja ison pöytäliinan lakanapaksuisesta palttinasidoksisesta Marimekon puuvillakankaasta. Kankaan työstäminen oli helppoa, ainoa tärkeä verhojen suunnitteluun ja leikkaamiseen vaikuttava tekijä, oli kankaan printti, ja raportin korkeus. Saimme verhot kuitenkin kohdistettua raportin puitteissa niin, että hukkamateriaalia ei juurikaan syntynyt. Jäljelle jäävästä kankaasta oli asiakas sitten pyytänyt meitä valmistamaan vetoketjullisia pussukoita. Valmistin siis jäljelle jääneestä kangasmäärästä vuorillisia vetoketjupussukoita kaiken kaikkiaan seitsemän, kolmessa eri koossa.

Asiakastyönä tehtyjen suorien verhojen
verhonauha ommeltuna verhon yläreunaan

Ylijäämästä valmistetut pussukat

Suorien verhojen jälkeen oli sitten vuorossa erikoisverhot, ja niiden kanssa lähdimme liikkeelle vuoritetusta verhosta pienen harjoituksen kera. Verhoharjoitus tehtiin pieneen mittakaavaan, joten harjoitus oli nopea tehdä. Vuoritetun verhon ompeleminen oli hyvin simppeliä, ja vuoritettu verho onkin erinomainen ratkaisu, jos haluaa verhokankaan kuosien valinnassa enemmän mahdollisuuksia tai esim. valikoida näkyvälle puolelle kevyemmän tuntuisen kankaan, mutta kuitenkin saada verholle valoa blokkaavan ominaisuuden. 

Kuvassa vuoritetun verhon harjoitus, kuviollinen kangas on verhon 
päällipuoli, ja verhon vuorina vaaleanharmaa pimennyskangas, joka on 
2cm lyhyempi kuin verhon päällikangas

Kuvassa näkyy vuoritetun verhon helmaa nurjalta puolelta kuvattuna

Vuoritetun verhon jälkeen pääsimme sitten tutustumaan laskosverhojen laskennalliseen maailmaan. Pienellä jännityksen sekaisella fiiliksellä saimme alkuun tutustua siihen, miten laskosverhojen laskosvälien laskeminen voidaan tehdä, ja miten voidaan laskea kankaan menekki joko lipalliselle tai lipattomalle laskosverholle. Tutustuimme laskosverho mekanismeihin, sekä oheistarvikkeisiin. Sekä pohdimme hiukan erilaisia laskosverhoratkaisuja.

Tämä verhotyyppi sai alkuun aivoitukseni ihan solmuun, ja hetkeksi tuli sellainen olo, että mahdankohan ikinä osata tehdä laskosverhoa, jossa laskokset laskeutuu kauniin tasaisin välein, ja joka  näyttää alas laskettuna ja laskostettuna siistiltä ja suoralta. No rohkeasti sitten lähdettiin tekemään ensin ihan pientä laskosverho harjoitusta, johon laitettiin laskosten tasaajat. Se ei tuntunut kovin hankalalta, ja seuraavaa, hiukan isompaan kokoon tehtyä harjoitusta lähdinkin sitten jo rohkeammalla otteella valmistamaan. 

Valmistin toisena laskosverho harjoituksena sitten lipallisen laskosverhon narusilmukoilla, ja kyllähän siitäkin ihan siisti sitten tuli, vaikka hiukan epäilyttikin. Tehdessä tuli erittäin selväksi, miten tärkeää on se, että hestia-nauhan paikkoja (nauha, jonka sisälle pujotetaan lopuksi lasikuiturima tukemaan verhon ryhtiä) merkitessä on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että verho on suora ja että se on hyvin kiinnitetty pöytään, jotta hestia-nauhan paikat tulevat merkittyä suoraan ja tasaisin välimatkoin. Joshestia-nauhat kiinnittyvät vinoon, niin se tulee näkymään verhon lopputuloksessa niin, että kun verho on laskostettuna, laskokset näyttävät epätasaisilta, tai vinoilta.

Kuvassa harjoitusverhon takana näkyvät narusilmut, joiden läpi naru kulkee
mekanismiin. Kuvassa laskosverho on ylös laskoksille vedetty.

Laskosverhojen harjoittelu huipentui sitten asiakastyöhön, eli valmistimme asiakkaan valitsemasta puolipanama-puuvillaisesta kankaasta, asiakkaan ikkunan mittoihin kaksi laskosverhoa. Kangasta oli nipin napin tarpeen mukaisesti, ja tasausvarat hupenivat siihen, että kankaan kudos pyrki hiukan vinoon, ja koska kangas oli leikattu kuteen mukaisesti, piti sitä sitten tasailla vähän molemmista päistä, jotta siitä tulisi suora. Kaksi aikaisempaa laskosverhoharjoitusta olivat tarpeellisia, ja tämän asiakastyön ompelu sujuikin sitten jo ihan suhteellisen mallikkaasti, ja lopputuloksestakin tuli siisti. Toivottavasti asiakas oli verhoihin tyytyväinen.

Kuvassa asiakastyönä valmistettu laskosverho

Kuvassa näkyy verhon nurjalle puolelle ommeltu hestia-nauha,
laskosten tasaajat ja naru

Laskosverhon naru kiinnitettynä helmaan

Tässä vielä lähikuva laskosten tasaajasta, jonka läpi naru kulkee

Harjoittelimme myös kovitetun kapan valmistamista. Kovitetun kapan sisälle ommeltiin huopa, joka pitää kapan muodossaan. Ommpelu oli suhteellisen helppoa, ja harjoitusta tehdessä tein sellaisen huomion, että päällikankaan materiaalin laadulla voi jonkin verran vaikuttaa siihen, miltä lopputulos näyttää ja esimerkiksi välttää sen tyyppisiä kankaita, jotka alkavat ajan myötä antamaan periksi, ja pussittamaan.

Kovitettu kappa harjoitus (etupuoli)

Kovitettu kappa nurja puoli käännettynä näkyviin

Teimme myös purjerengasverho harjoituksen. Simppeli suora verho, jonka yläreunan käänteeseen silitetään liimanauha, ja leikataan purjerenkaita varten reiät.

Verhon yläkäänne nurjalta puolelta kuvattuna. Purjerenkaat ovat muovia, eli käsin ilman eril-
listä puristinta kiinnitettävissä. 

Viimeisenä erikoisverho opetuksena ja verhoharjoitusten loppuhuipentumana saimme sitten tutustua muutamiin erilaisiin verho-asetelmiin (drapeeraus). Saimme muutaman esimerkin laskostamalla valmistuista verho asetelmista, ja kävimme nopeasti läpi pari erilaista verhoasetelmaratkaisua. Teoria osuuden jälkeen lähdimme sitten ihan tosi toimiin, ja valmistimme yhden verhoasetelman.

Työ lähti liikkeelle siitä, että muotoilimme ilmoitustaululle yhden verhokaaren laskostamalla kangasta. Tämän jälkeen tasasimme laskostetun yläreunan, irroitimme kankaan ilmoitustaululta, levitimme sen, ja valmistimme muodosta kaavan. Kaavan avulla teimme kaksi verhokaarta lisää, ja sitten muodostimme laskokset uudelleen, apukiinnitimme ne, ja viimeistelimme verhokaarien alareunat satiinisella vinonauhalla.

Ensimmäinen verhokaari

Satiininen vinonauha ommeltuna verokaaren reunan takapuolelle

Tämän jälkeen valmistin verhon sivuille tulevat sleefit, tein niistä vuorilliset, jossa alareunan porrastetusti kerrostuvat laskokset näyttäisivät siistiltä. 

Sleefit ennen laskostusta

Sleefit laskostettuna

Sleefien valmistuttua, asettelin verhon kappaleet oikealle verhon leveydelle (tässä tapauksessa valmistimme 170cm leveän verhon), ja apukiinnitin osat toisiinsa.

Apukiinnitetty sommitelma

Lopuksi valmistin yläreunan kaitaleen kiinnittämällä siihen tukikankaan, ja tarranauhan. Tämän jälkeen viimeistelin kaitaleen alareunan, ja lopuksi ompelin sen yhteen asetelman kanssa.

Valmis verhoasetelma

Lopputulos ei ole täydellinen, laskostetut kaaret eivät ole ihan saman kokoisia, ja siisteydessä on pikkuisen korjattavaa (yläkaitaleen saumakohdassa aputikkaukset tulevat päällipuolelle näkyviin). Mutta ihan ensimmäiseksi verhoasetelmaksi voin sanoa, että tuli kiitettävän hieno. Työmäärällisesti voin todeta, että prosessi ei ollut kovinkaan nopea, eli vaati aikaa tehdä ja muotoilla laskostetut kaaret. koska muotoilu tehtiin ihan käsituntumalla ja silmämääräisesti, tuntui työskentely alkuun todella epävarmalta, ja itselleni epämiellyttävältä, sillä rakastan selkeitä mittoja ja linjoja. Mutta ei verhon tekemisestä jäänyt kuitenkaan sellaista kammoa, ettenkö ikinä enää lähtisi vastaavanlaista tekemään.  

Odotin erikoisverhojen opettelua pienellä jännityksellä, ehkä turhaan. Vaikkakin verhomaailma on hurjan laaja, ja erilaisia verhoratkaisuja, mekanismeja ja oheistarvikkeita on pilvin pimein, on peruslähtökohtana kuitenkin yksi tärkeä asia, ja se on se, että kun ajatuksella, hyvin suunnitellen ja huolellisesti mitaten tekee ja valmistaa, niin aina tulee hyvä. Osaaminen ja ymmärrys oheistarpeista, ja niiden käytöstä ja käyttömahdollisuuksista kasvanee sitten itsestään tekemisen ja kokemuksen myötä. Eli tekemällä oppii, ja kaikkea ei edes voi tietää, ennen kuin ensimmäisen kerran vastaan tulee. Olen kuitenkin nyt paljon viisaampi, kuin olin ennen verhoihin paneutuvaa opetusta, eli näillä eväillä on hyvä sitten lähteä tuonne työmaailmaan tekemään ja kokemaan.