Sarjatyötä

Työharjoittelu etenee. Viime viikko hujahti kovalla vauhdilla. Välistä ihmettelen ajan kulumista...tai lähinnä sitä, että miten aika tuntuu hupenevan niin hurjaa vauhtia.

Viime viikolla keskityimme Teperiituksen kanssa valmistamaan schrunchie-hiuslenkkejä sarjatyönä. Tavoitteena oli saada niitä valmistettua reilu määrä myyntiä varten ja varastoon sen verran, että niistä riittäisi myyntiin kevään- ja kesän ajaksi.

Valmiiksi käännettyjä schrunchie tuubeja odottamassa seuraavaa työvaihetta

Kankaiksi valikoitui lajitelma lahoituksena saatuja palttina- ja satiinikudoksisia puuvillakankaita.
Kankaissa oli erilaisia printtejä herkullisen kesäisissä väreissä. Valmistimme schruncheja kolmessa eri koossa, viimeiseksi  valmistimme muhkeimmat.

Valmistaminen oli vaiheistettu seuraavasti:

• kankaan leikkuu mittojen mukaan
• sivujen yhteen ompelu
• tuubin kääntäminen
• päiden yhteen ompelu
• kuminauhan pujotus
• kääntöaukon ompelu umpeen

Vaikka hiuslenkki onkin hyvin yksinkertainen valmistukseltaan, tuntui aika hujahtavan hurjaa vauhtia niitä tehdessä. Ompelimme reippaita ja pitkiä rupeamia ja tauot meinasi jäädä kokonaan pitämättä kun tuntui siltä, että halusi vaan saada mahdollisimman paljon aikaiseksi yhden päivän aikana. Valmistamista nopeutti se, että valmistimme niitä yhdessä, jolloin toinen meistä pystyi tekemään jo seuraavaa työvaihetta, kun toinen viimeisteli edellistä. Aika saumatonta tiimityötä saatiin aikaiseksi näiden osalta.

Tällä viikolla tehdään taas korjausompelua, pari asiakastyötä odottaa ompelimon rekissä. Ja korjausompeluiden ohella tulemme valmistamaan Teperiituksen kasseja, sekä käymme jakamassa ompelimon mainoksia.

Valmiita schruncie-hiuslenkkejä

Kankaan metsästystä

Aloitin syksyllä pienen verhoiluprojektin koululla. Opiskelen siis sisustustekstiilien valmistajaksi, ja vaikka verhoilu tai verhoiluopinnot eivät käytännössä kuulukaan sisustustekstiilien valmistajan opintokokonaisuuteen, sain ottaa koululle tehtäväksi verhoiluprojektin. Koulultamme löytyy hyvät tilat ja tarvittavat työkalut verhoiluhommiin.

Löysin koulun vastapäätä sijaitsevasta antiikkiliikkeestä pienen rokokoo-tyylisen pikku sohvan projektia varten. Oikeastaan olin käynyt liikkeessä jo heti koulun alettua, ja rakastuin jo silloin kyseiseen sohvaan, joka hurmasi sydämeni kultaisella rungollaan ja keltapohjaisella kukkakuosillaan. Harmikseni sohvan istuinosassa komeili n. 15cm läpimitaltaan oleva reikä joten hylkäsin silloin ajatuksen sohvasta, sillä ajattelin että en pysty sitä verhoilemaan.

Sohva oli antiikkiliikkeessä pinottu muiden huonekalujen kanssa ahtaasti. 

Keskusteltuani eräänä päivänä opettajan kanssa verhoilusta, sain luvan ottaa koululle pienen verhoiluprojektin, jota sovin työstäväni aina opintojen lomassa, eli koulupäivien jälkeen. Tuolloin mieleeni tuli tuo kultarunkoinen rokokoo sohva, jonka olin nähnyt antiikkiliikkeessä ja innostuin, sillä tajusin, että se olisi täydellinen pikku projektikseni....ei liian suuri, mutta hiukan haasteellisempi kuin mitä aiemmin olin tehnyt. Olen joskus vuosia sitten verhoillut muutamia tuolin istuinosia edesmenneelle mummolleni, ja itselleni. Tämä projekti olisi hiukan haasteellisempi, mutta toteutettavissa. Kävin siis ostamassa sohvan, ja kannoin sen luokkakaverieni avustuksella koulun verhoiluluokkaan.

Sohva verhoiluluokassa. Istuimen reikä näkyy oikealla, kukkakuvion kohdalla.

Teen tätä projektia siis koulupäivien jälkeen omalla ajalla, eli hyvin lyhyitä rupeamia kerrallaan. Ehdin syyslukukaudella aloittamaan verhoilun purkamisen. Poistin ensin verhoilun reunoille liimatun koristenauhan, jonka alta paljastui tiuhaan nupinauloilla kiinnitetty verhoilukankaan reuna. Lähdin liikkeelle sohvan etureunasta, ja aloin poistamaan nupinauloja, jotka olivat todella tiukkaan jämähtäneitä. Sain istuimen etureunan verhoilun kiinnitykset poistettua, ja jouduin toteamaan, että naulojen poistaminen on liian raskasta kädelleni, (käteni kipeytyi kaksi vuotta sitten töissä heti borrelioosin jälkeen ja olen ollut työkyvyttömänä siitä lähtien....voin availla tätä asiaa ehkä lisää joskus myöhempänä). Käteni kipeytyi naulojen poistamisesta useiksi päiviksi, enkä voinut heti jatkaa verhoilun poistamista.

Jo aikaa nähneen ja kulahtaneen koristenauhan alta paljastuu tiheä rivi nupinauloja.

Neuvoteltuani opettajan kanssa, päätin edetä niin, että revin vanhan verhoilun pois ja jätän nupinaulat puurunkoon kiinni. Tämä saattaa tietenkin aiheuttaa ongelmia sitten uutta verhoilukangasta kiinnitettäessä niin, että kun tulen kiinnittämään verhoilukankaan niiteillä, saattaa naulojen kannat estää niittiä uppoamasta, jos en heti ensimmäisellä laukauksella osu oikeaan kohtaan. Toinen ongelma saattaa syntyä siitä, että en onnistu kiinnittämään kangasta tarpeeksi reunalle. Kankaan kiinnityskohdat on tarkoitus peittää sitten lopuksi koristenauhalla, joten ehkä koristenauhan leveydellä voi sitten yrittää pelata ja pelastaa tilannetta.

Sisuksen tutkailua

Kangasehdokkaita

Vanhan verhoilun purkaminen jäi kesken ennen työharjoitteluun lähtöä, mutta sen verran ehdin kurkistamaan verhoilun alle, että sain tutkittua pehmusteiden kunnon. Runko ja pehmusteet ovat niin hyvässä kunnossa, että päälipehmusteen paikkaus riittää, ja sitten ei muuta kuin uutta kangasta vaan kiinnittämään (jahka saan vanhan kankaan purettua irti).

Tässä työharjoittelun lomassa koitan siis metsästää oikealta tuntuvaa kangasta, jotta voin työharjoittelun jälkeen sitten jatkaa verhoiluhommaa mahdollisimman nopeasti. Tarkoituksena on saada verhoilu valmiiksi kevätlukukauden loppuun mennessä. Kirjoittelen aiheesta sitten lisää kun työharjoittelu on tullut päätökseen ja pääsen takaisin koululle ja sohvan kimppuun.

Työharjoittelua

Aloitin vuodenvaihteen jälkeen työharjoittelun. Pääsin harjoitteluun pikkusiskoni ompelimoon (Teperiitus), joka sijaitsee Vallilassa, Mäkelänkadun varrella. Samassa tilassa työskentelee myös pikkuveljeni (Onezille), joka tekee asusteita ja asuja lateksista. Ompelimon tila sijaitsee kerrostalon kivijalassa, ja on malliltaan pitkulainen. Tila on jaettu niin, että tilan etuosassa on myymäläosio, joka on vielä työn alla ja valmistunee tässä kevään aikana, ja tilan perällä on työskentelytilat. 

Halusin päästä harjoitteluun siskolleni siitä syystä, että suunnittelen itse yrittäjyyttä. Sisarusteni tykönä pääsen ehkä näkemään ja tekemään asioita käytännössä kokonaisvaltaisemmin, kuin vieraassa yrityksessä, ja voin samalla pohtia sitä miten itse tulisin yrittäjyyttäni rakentamaan. Olemme aina tulleet hyvin toimeen, eikä konflikteja juurikaan ole ollut, joten uskon, että työharjoittelujakso tulee olemaan molemmin puolin hedelmällistä aikaa.  Ja koska olemme sisaruksia, näinollen ei ole ollut sosiaalista painetta sopeutua ryhmään ja kaikki energia kohdentuu hyödykkäästi tekemiseen. Olen myös jonkin verran hengaillut ja työskennellyt tiloissa jo aiemmin, joten paikka on tullut tutuksi.

Olen ehtinyt olemaan harjoittelussa nyt viikon verran. Tekeminen on ollut tahdikasta ja monipuolista, ja samalla rentoa. Asiakkaita ei ole näin heti vuodenvaihteen jälkeen ollut kovin paljoa, joten tällä hetkellä keskitymme valmistamaan siskoni myyntiartikkeleita ja tietysti otamme korjausompeluita vastaan kun asiakkaita ilmaantuu. Siinä tekemisen lomassa olemme järjestelleet tiloja, ja suunnitelleet tulevaa myymälää. 

Viime viikolla tein harjoittelussa taekwondo puvun hihojen ja lahkeiden lyhennykset, sekä ompelin pukuun kangasmerkin. Myymälään on rakentumassa myös "schrunchie baari", joten hiuslenkkejä on tullut ommeltua jo joitakin kymmeniä. 

Kaiken tekemisen lomassa olen työstänyt ensimmäisen kurssiosuuden viimeistä vaatekappaletta, paitapuseroa. Paitapuseron kaavan olen kopioinut ja muokannut 70-luvun Suuri käsityö kerho- lehdestä, ja puseron tulen valmistamaan ruskeasta vakosamettikankaasta. Kirjoittelen paitapuserosta lisää juttua kun homma etenee.

Taekwondo puvun hihojen lyhennys ja kangasmerkin kiinnittäminen

Schrunchie baariin tulevia hiuslenkkejä