Kankaan metsästystä

Aloitin syksyllä pienen verhoiluprojektin koululla. Opiskelen siis sisustustekstiilien valmistajaksi, ja vaikka verhoilu tai verhoiluopinnot eivät käytännössä kuulukaan sisustustekstiilien valmistajan opintokokonaisuuteen, sain ottaa koululle tehtäväksi verhoiluprojektin. Koulultamme löytyy hyvät tilat ja tarvittavat työkalut verhoiluhommiin.

Löysin koulun vastapäätä sijaitsevasta antiikkiliikkeestä pienen rokokoo-tyylisen pikku sohvan projektia varten. Oikeastaan olin käynyt liikkeessä jo heti koulun alettua, ja rakastuin jo silloin kyseiseen sohvaan, joka hurmasi sydämeni kultaisella rungollaan ja keltapohjaisella kukkakuosillaan. Harmikseni sohvan istuinosassa komeili n. 15cm läpimitaltaan oleva reikä joten hylkäsin silloin ajatuksen sohvasta, sillä ajattelin että en pysty sitä verhoilemaan.

Sohva oli antiikkiliikkeessä pinottu muiden huonekalujen kanssa ahtaasti. 

Keskusteltuani eräänä päivänä opettajan kanssa verhoilusta, sain luvan ottaa koululle pienen verhoiluprojektin, jota sovin työstäväni aina opintojen lomassa, eli koulupäivien jälkeen. Tuolloin mieleeni tuli tuo kultarunkoinen rokokoo sohva, jonka olin nähnyt antiikkiliikkeessä ja innostuin, sillä tajusin, että se olisi täydellinen pikku projektikseni....ei liian suuri, mutta hiukan haasteellisempi kuin mitä aiemmin olin tehnyt. Olen joskus vuosia sitten verhoillut muutamia tuolin istuinosia edesmenneelle mummolleni, ja itselleni. Tämä projekti olisi hiukan haasteellisempi, mutta toteutettavissa. Kävin siis ostamassa sohvan, ja kannoin sen luokkakaverieni avustuksella koulun verhoiluluokkaan.

Sohva verhoiluluokassa. Istuimen reikä näkyy oikealla, kukkakuvion kohdalla.

Teen tätä projektia siis koulupäivien jälkeen omalla ajalla, eli hyvin lyhyitä rupeamia kerrallaan. Ehdin syyslukukaudella aloittamaan verhoilun purkamisen. Poistin ensin verhoilun reunoille liimatun koristenauhan, jonka alta paljastui tiuhaan nupinauloilla kiinnitetty verhoilukankaan reuna. Lähdin liikkeelle sohvan etureunasta, ja aloin poistamaan nupinauloja, jotka olivat todella tiukkaan jämähtäneitä. Sain istuimen etureunan verhoilun kiinnitykset poistettua, ja jouduin toteamaan, että naulojen poistaminen on liian raskasta kädelleni, (käteni kipeytyi kaksi vuotta sitten töissä heti borrelioosin jälkeen ja olen ollut työkyvyttömänä siitä lähtien....voin availla tätä asiaa ehkä lisää joskus myöhempänä). Käteni kipeytyi naulojen poistamisesta useiksi päiviksi, enkä voinut heti jatkaa verhoilun poistamista.

Jo aikaa nähneen ja kulahtaneen koristenauhan alta paljastuu tiheä rivi nupinauloja.

Neuvoteltuani opettajan kanssa, päätin edetä niin, että revin vanhan verhoilun pois ja jätän nupinaulat puurunkoon kiinni. Tämä saattaa tietenkin aiheuttaa ongelmia sitten uutta verhoilukangasta kiinnitettäessä niin, että kun tulen kiinnittämään verhoilukankaan niiteillä, saattaa naulojen kannat estää niittiä uppoamasta, jos en heti ensimmäisellä laukauksella osu oikeaan kohtaan. Toinen ongelma saattaa syntyä siitä, että en onnistu kiinnittämään kangasta tarpeeksi reunalle. Kankaan kiinnityskohdat on tarkoitus peittää sitten lopuksi koristenauhalla, joten ehkä koristenauhan leveydellä voi sitten yrittää pelata ja pelastaa tilannetta.

Sisuksen tutkailua

Kangasehdokkaita

Vanhan verhoilun purkaminen jäi kesken ennen työharjoitteluun lähtöä, mutta sen verran ehdin kurkistamaan verhoilun alle, että sain tutkittua pehmusteiden kunnon. Runko ja pehmusteet ovat niin hyvässä kunnossa, että päälipehmusteen paikkaus riittää, ja sitten ei muuta kuin uutta kangasta vaan kiinnittämään (jahka saan vanhan kankaan purettua irti).

Tässä työharjoittelun lomassa koitan siis metsästää oikealta tuntuvaa kangasta, jotta voin työharjoittelun jälkeen sitten jatkaa verhoiluhommaa mahdollisimman nopeasti. Tarkoituksena on saada verhoilu valmiiksi kevätlukukauden loppuun mennessä. Kirjoittelen aiheesta sitten lisää kun työharjoittelu on tullut päätökseen ja pääsen takaisin koululle ja sohvan kimppuun.