Olen maannut ja nukkunut. Lomalla ei tarvitse yrittää olla. Olen syönyt herkkuja siihen pisteeseen asti että voin pahoin. Olen ollut kynttilävahtina, sipsutellut pitkin lattioita villasukissa sytytellen kynttiloitä aina kun yksi on sammunut. Olen miettinyt....hautajaismekkoa ja kaiken sen turhuutta, joka tuntui tarpeelliselta ennen Joulua. Olen ollut huvittamaton. Ei ole huvittanut, eikä tämä huvittamattomuus huvita. Haluaisin huvittua, mutta se musta mekko vaatehuoneessa muistuttaa elämän pimeästä...siitä pimeästä joka aina välillä tulee vastaan kun on tarpeeksi pitkään kävellyt ja katsonut tien valoisaa puolta. Tarvitsen kai huviteltan. Sellaisen joka on kaikenkirjava ja sisään astuessa valo saa aikaiseksi steenkaarensävyisen naurunpurskahduksen.
